-verkkolehtiTiivistelmä 16.2.2012/hkm
Helsingin Puhelin Oyj oli tehnyt väitteen Sonera Oy:n, (Sonera) patenttia vastaan. Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) oli kumonnut Soneran patentin nro 102127 patenttilain 25 § 1 momentin 1 kohdan nojalla. Patentti koski keksintöä ”Menetelmä ja järjestelmä puheluiden muodostamiseksi”. PRH katsoi, että patenttivaatimuksissa esitettyjä suojamuotoja oli pidettävä aikaisemmin tunnettuina ja tunnetun tekniikan perusteella alan ammattilaiselle ilmeisinä. PRH katsoi patentin tarkoittaman menetelmän vastaavan teknisen sisältönsä osalta viitejulkaisun mukaista virtuaalista yksityisverkkopalvelua. PRH totesi myös soittajan tunnistukseen perustuvien älyverkkopalveluiden olevan yleisesti tunnettuja.
Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunta oli katsonut, että uusien patenttivaatimusten mukainen keksintö ei eronnut olennaisesti siitä mikä oli tullut tunnetuksi asiassa esitetyistä viitejulkaisuista. Myöskään esitetty uusi määrite ”annetaan laskutusjärjestelmään yleisen kutsunumeron perusteella määrätty laskutustieto” ei sisältänyt mitään uutta viitejulkaisuihin nähden. Valituslautakunta oli hylännyt valituksen pysyttäen PRH:n päätöksen.
Korkein hallinto-oikeus (KHO) hylkäsi Sonera Oyj:n valituksen ja pysytti valituslautakunnan päätöksen. Sonera oli esittänyt uuden patenttivaatimusasetelman, jossa itsenäisiä patenttivaatimuksia oli täsmennetty. Tällä oli haluttu osoittaa, että keksinnön mukaan oli mahdollista muodostaa kahden tilaajaryhmän välille tilaajanumeropari, jossa puhelu ohjautuu liittymäparin siihen liittymään, josta ei ole soitettu. KHO katsoi kuitenkin, etteivät perusasiakirjat ja patenttihakemus tukeneet riittävän selvästi kyseistä piirrettä patentin keksinnöllisenä sisältönä. Patentti ei siten uusien patenttivaatimustenkaan jälkeen eronnut riittävällä tavalla tunnetusta tekniikasta, ja siten keksintö ei ollut patentoitavissa.