Tiivistelmä 20.2.2012/hkm
Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) oli jättänyt tutkimatta Grundersen Medical Foundation Ltd:n (Grundersen) patenttilain 71 a §:n mukaisen esityksen, jossa yhtiö oli esittänyt, että sen patentin nro 104328 vuosimaksu korotuksineen olisi katsottava suoritetuksi määrätyssä ajassa. Yhtiön asiamies oli maksanut 71 a §:n mukaisen ratkaisumaksun, mutta jättänyt tekemättä säädöksen mukaisen esityksen 2 momentin mukaisessa määräajassa.
Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunta oli katsonut, ettei vuosimaksua koskevaa patenttilain 71 a §:n mukaista esitystä ollut tehty 2 momentin määräajassa, joten esitystä ei otettu tutkittavaksi. Valituslautakunta oli antamallaan päätöksellä hylännyt yhtiön valituksen ja pysyttänyt PRH:n päätöksen. (Asiassa oli toimitettu äänestys ja eriävän mielipiteen mukaan esitys olisi pitänyt katsoa tehdyksi ajallaan.)
Patentinhaltijan asiamies oli maksanut 10. vuosimaksun 5.10.2000, yli kolme viikkoa ennen patenttilain 71 a §:n mukaista määräaikaa. PRH oli ottanut 10. vuosimaksun vastaan, vaikka 9. vuosimaksu oli ollut maksamatta. Myöhemmin 10. vuosimaksu oli palautettu asiamiehelle ja patentti 104328 oli 9. vuosimaksun laiminlyönnin vuoksi rauennut. Yhtiö oli katsonut valituksessaan, että kun otetaan huomioon viranomaisella oleva neuvontavelvollisuus, PRH:n olisi tullut ilmoittaa 9. vuosimaksun olleen suorittamatta kun 10. vuosimaksu suoritettiin. Tällöin patentinhaltijalla olisi ollut yli 3 viikkoa aikaa suorittaa puuttuva vuosimaksu.
Antamassaan lausunnossa valituslautakunta oli katsonut, ettei asiassa otettu huomioon olosuhteiden vaatimaa huolellisuutta, vaan asiassa oli tullut katsoa vain sitä, oliko esitys tehty säädetyssä ajassa. Valituslautakunta myös huomautti, ettei ennen marraskuuta 2000 PRH:lla ollut käytettävissään diaarijärjestelmää, josta kunkin patentin maksutilanne olisi ollut selvitettävissä muuten kuin yksilöllisesti tarkastelemalla. Kun uutta diaarijärjestelmää oli otettu käyttöön, oli kaikki maksut otettu myös varmuuden vuoksi vastaan, koska maksuja ei pystytty välittömästi toteamaan tarpeettomiksi. Valituslautakunta totesi myös, että korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätösten mukaan kansallisen patenttiviranomaisen ei ole pakko menetellä samoin kuin Euroopan patenttivirasto, vaan se voi ratkaista itsenäisesti asian oman kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
KHO katsoi otettuaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset ja saadun selvityksen, ettei valituslautakunnan ratkaisun muuttamiseen ollut syytä.