PRH oli myöntänyt B:lle ”Menetelmä kalsiumkarbonaattia sisältävän paperin valmistamiseksi” -nimistä keksintöä koskevasta hakemuksesta n:o 20002724 patentin n:o 111972 kuuluttamalla yhtiön hakemuksen hyväksymisestä 15.10.2003. A oli valittanut ja kannellut hakemuksen hyväksymisestä PRH:n valituslautakuntaan vaatien päätöksen hylkäämistä kiireellisessä käsittelyssä.
Valituslautakunta jätti valituksen ja kantelun tutkimatta lakiin perustumattomina katsoen, että patenttihakemukseen annetusta lopullisesta päätöksestä voi patenttilain 26 §:n nojalla valittaa ainoastaan hakija eli asianosainen. A ei valituslautakunnan mukaan ollut tällainen asianosainen patentin myöntämismenettelyssä. Ulkopuolisten mahdollisuus reagoida myönnettyä patenttia vastaan oli valituslautakunnan mukaan turvattu patenttilain 24 §:n mukaisella väitemenettelyllä. A ei ollut tehnyt väitettä B:lle myönnettyä patenttia vastaan eikä asiassa ollut kyse väitteen johdosta annetusta lopullisesta päätöksestä. A:lla ei täten ollut valitusoikeutta PRH:n päätöksestä, jolla on myönnetty patentti B:lle.
Valituslautakunta katsoi, että koska A:lla ei ole valitusoikeutta varsinaisinkaan muutoksenhakukeinoin patentin myöntämistä koskevaan ratkaisuun, ei se voi turvautua myöskään kanteluun ylimääräisenä muutoksenhakukeinona, kuten tämä oli hallintolainkäyttölain 59 §:ään vedoten tehnyt.
A vaati, että KHO kumoaa kiireellisesti valituslautakunnan päätöksen ja palauttaa asian sen käsiteltäväksi sekä velvoittaa PRH:n korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti. A katsoi muun muassa, että valituslautakunnan päätös perustui väärään lain tulkintaan ja että valituslautakunta oli sivuuttanut perustuslain 21 §:n 1 momentin säännökset oikeusturvasta. Edelleen A katsoi, että patenttihakemuksen hyväksyvä päätös on sellainen lopullinen asiaratkaisun sisältävä valituskelpoinen päätös, josta saa valittaa hallintolainkäyttölain 5 §:n ja 6 §:n mukaisesti.
KHO totesi, että valitusoikeus patenttihakemusta koskevaan päätökseen on vain patentinhakijalla, ja että muiden oikeusturva on huomioitu väitemenettelyä koskevissa patenttilain säännöksissä. Asiassa ei ollut KHO:n mukaan kysymys A:lle myönnettyä patenttia vastaan tekemästä väitteestä eikä väitteen johdosta annetusta patenttiviranomaisen lopullisesta päätöksestä, joka olisi A:lle vastainen.
KHO katsoi, että koska patenttilaissa on hallintolainkäyttölaista poikkeavasti säädetty valitusoikeudesta patenttia koskeviin päätöksiin, ei asiassa sovelleta hallintolainkäyttölain valitusoikeutta koskevaa 6 §:ää. B:lle myönnetty patentti ei myöskään ollut päätös, joka koskisi perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla A:n oikeuksia tai velvollisuuksia.
KHO hylkäsi A:n valituslautakunnan päätöksestä tekemän valituksen ja pysytti valituslautakunnan päätöksen lopputuloksen sekä hylkäsi A:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
(JT)