-verkkolehtiTiivistelmä 2.2.2012/hkm
A oli hakenut 17.9.1996 patenttia keksinnölleen ”Menetelmä ja laite kevytelementtien asentamiseksi”. Hakemus oli kansainvälisen hakemuksen suomalainen jatkohakemus. Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) oli 31.1.2006 antamallaan päätöksellä hylännyt hakemuksen viitaten patenttilain 2 §:n 1 ja 2 momentteihin. PRH oli katsonut, että hakemuksen kohde oli ollut ennestään tunnettu, eikä se eronnut estejulkaisujen perusteella jo tunnetusta tekniikasta. PRH totesi, että alan ammattilaiselle oli itsestään selvää yhdistellä asiassa mainittujen julkaisujen ratkaisuja keskenään.
PRH:n valituslautakunta hylkäsi A:n valituksen ja pysytti PRH:n kielteisen päätöksen. Perusteluissaan valituslautakunta katsoi PRH:n lailla, että hakemuksessa esitetty ei eronnut olennaisesti aiemmin tunnetusta uusista patenttivaatimuksista huolimatta.
A valitti asiassa korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO). Patenttia koskevat jatkohakemukset oli muissa maissa hyväksytty tai peruutettu, ilman hakemuksen hylkäämistä tai uutuudenesteiden esittämistä. A totesi asian käsittelyn kestäneen PRH:ssa lähes kymmenen vuotta ennen hylkäävää päätöstä. Tämä oli ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa haittaa, sillä A:n oli ollut erittäin vaikea puolustaa oikeuksiaan keksintöön tänä aikana. Valituksen johdosta antamassaan lausunnossa valituslautakunta totesi, että patenttivaatimukset olivat olleet aluksi liian yleisessä muodossa, mutta nyt niiden tarkentamisen jälkeen niissä olevat merkitykselliset seikat olivat alkaneet tulla esille. Valituslautakunta totesi myös, ettei hakija häviä patentilla saavutettavissa oikeuksissa käsittelyn pitkittyessäkään, sillä oikeudet hänellä katsotaan olleen jo hakemisajalla, jos patentti myönnetään.
KHO katsoi, että asia oli tullut uuteen tilaan siinä esitettyjen täsmennettyjen patenttivaatimusten vuoksi. KHO kumosi PRH:n ja valituslautakunnan päätökset ja palautti asian PRH:lle uudelleen käsittelyä varten, mutta ei ottanut kantaa siihen mikä merkitys uusilla patenttivaatimuksilla asiassa olisi.