Viestintävirasto oli 2005 hylännyt Sanoma Magazinesin vaatimuksen verkkotunnuksen mb.fi peruuttamisesta ja siirtämisestä MB Rahastot Oy:ltä Sanoma Magazinesille. Hallinto-oikeus oli hylännyt Sanoma Magazinesin valituksen.
Sanoma Magazines valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Selityksensä mukaan yhtiö oli hakenut viestintävirastolta verkkotunnusta mb.fi sähköisesti, mutta tunnuksen myöntäminen ei ollut onnistunut Luottokunta Oy:n maksujärjestelmän häiriön takia. Tunnus mb.fi oli myöhemmin samana päivänä rekisteröity MB Rahastoille. KHO:ssa Sanoma Magazines vaati rekisteröinnin kumoamista ja tunnuksen siirtämistä sille, koska se oli ensimmäinen hakija ja kärsinyt oikeudenmenetyksen viestintäviraston vastuulla olevan tietojärjestelmävirheen vuoksi. Sanoma Magazinesin mukaan ratkaisevaa merkitystä rekisteröinnissä ei pitänyt antaa maksun toteutumiselle. Lisäksi sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 10 § 2 momentin mukaan viesti on katsottu saapuneen sillä hetkellä kun se on lähetetty, jos saapumisajankohta on epäselvä viranomaisen tietojärjestelmän virheen takia. Sanoma Magazinesin mielestä järjestelmän toimintahäiriö oli johtanut myös hakijoiden epätasa-arvoiseen kohteluun. Verkkotunnuksen rekisteröinnin ehtojen ja viranomaista tasa-arvoiseen kohteluun velvoittavien säännösten ollessa ristiriidassa oli noudatettava jälkimmäisiä.
Sanoma Magazines vaati myös aiemman KHO:n ratkaisun purkamista. Ratkaisulla oli kumottu hallinto-oikeuden ja viestintäviraston päätökset ja palautettu asia viestintävirastoon verkkotunnus mb.fi:n siirtämiselle Sanoma Magazinesilta MB Rahastoille. Sanoma Magazines vetosi uutena näyttönä hakemuksen rekisteröintiä koskeviin lokitietoihin sekä KHO:n ratkaisuun 2006:21. Siinä verkkotunnuksen rekisteröintihakemuksen saapumisajankohdaksi oli katsottu lähetysajankohta, kun saapuminen ei teknisen häiriön vuoksi ollut kirjautunut viranomaisen tietojärjestelmään. Yhtiön mukaan se ei ollut voinut vedota ratkaisuun, koska se oli annettu sen jälkeen, kun yhtiöllä oli ollut mahdollisuus esittää kantansa siirtoa koskevassa oikeudenkäynnissä. Se ei ennen ratkaisua ollut voinut myöskään tietää lokitietojen merkityksellisyyttä.
Viestintävirasto vastas KHO:ssa, että viranomainen ei ollut vastuussa Luottokunnan maksujärjestelmästä, eivätkä hakijat olleet olleet eriarvoisessa asemassa, koska käytössä oli useampi maksutapa. Virasto myös kiisti ratkaisun 2006:21 soveltumisen, koska se oli koskenut toisenlaista tilannetta, jossa oli ollut kaksi maksettua rekisteröintihakemusta. Viraston mukaan maksu oli ehdoton rekisteröintiedellytys, ja rekisteröinnin salliminen ilman maksua mahdollistaisi tunnusten varaamisen spekulointitarkoituksiin. Viraston mukaan Sanoma Magazinesin esittämä näyttö oli ollut yrityksen tiedossa jo aiemmin. Lisäksi yritys ei käyttänyt verkkotunnusta, joka oli MB Rahastojen toimialalla jo vakiintunut.
KHO:n mukaan Sanoma Magazinesilla oli ollut jo rekisteröinnin jälkeen tiedossa maksuedellytys ja järjestelmävirheen rekisteröinnille aiheuttama häiriö. KHO:n ratkaisua 2006:21 ei ollut myöskään katsottava sellaiseksi hallintolainkäyttölain 63 § 1 mom. 3 kohdan mukaiseksi uudeksi selvitykseksi, jolla purkua voisi perustella.
KHO jätti valituksen tutkimatta ja hylkäsi purkuhakemuksen
(VS)