PRH oli rekisteröinyt Elisa Oyj:n hakemuksesta tavaramerkin ELISA. ELESA S.p.A. oli tehnyt väitteen tätä rekisteröintiä vastaan tavaraluokan 7 osalta vedoten tavaramerkkiinsä ELESA ja yhteisön tavaramerkkiinsä elesa (kuvio), mutta PRH oli hylännyt väitteen. PRH perusteli päätöstään sillä, että tavaramerkki ELISA viittaa Suomessa yleiseen naisen nimeen, kun taas merkillä ELESA ei ole mitään yleisesti tunnettua merkityssisältöä. Merkit erosivat PRH:n mukaan myös foneettisesti toisistaan.
ELESA S.p.A.:n valituksen johdosta MAO kumosi PRH:n päätöksen ja palautti asian PRH:lle tavaramerkin ELISA rekisteröinnin kumoamista varten luokan 7 osalta. MAO:n mukaan oli selvää, että väitteentekijän merkit olivat rekisteröity ennen merkin ELISA rekisteröintiä ja että ne koskivat samoja tai samankaltaisia tavaroita. MAO totesi, ettei Elisa Oyj:n väitteellä siitä, että työstökoneiden ostajat ovat keskivertokuluttajia tarkkaavaisempia ja huolellisempia ollut merkitystä, koska tavaraluokka 7 sisälsi muitakin tavaroita ja kohdeyleisöä tuli arvioida tavaraluettelon osalta kokonaisuudessaan. MAO:n mukaan merkit olivat ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan lähes identtiset eikä niiden merkityssisällöissä ollut riittävää eroa, koska MAO:n mukaan merkki ELESA oli lähellä naisen nimeä Elsa, jolloin kohdeyleisölle voi syntyä käsitys siitä, että myös Elesa on naisen nimi. MAO:n mukaan merkit olivat sekoitettavissa toisiinsa ja merkin ELISA rekisteröinti oli kumottava luokan 7 tavaroiden osalta.
Elisa Oyj:n valitettua päätöksestä KHO kumosi sen ja saattoi voimaan PRH:n päätöksen lopputuloksen, jolla PRH hylkäsi ELESA S.p.A.:n väitteen. Se totesi EUT:n oikeuskäytäntöön viitaten, että keskivertokuluttajan tarkkaavaisuusaste voi vaihdella tavaroiden ja palveluiden tyypin mukaan. Kohdeyleisön tarkkaavaisuusastetta tuli KHO:n mukaan arvioida merkin ELISA luokassa 7 kattamien tavaroiden keskivertokuluttajan näkökulmasta. Tavaroiden ei voitu katsoa olevan keskivertokuluttajien päivittäiseen käyttöön tarkoitettuja erityisesti siltä osin kuin kyse oli merkkien ELISA ja ELESA kattamista samoista tai samankaltaisista tavaroista, etenkin koneista ja työstökoneista. KHO katsoi toisin kuin MAO, että tavaroiden keskivertokuluttajien tarkkaavaisuusastetta ostotilanteessa oli pidettävä melko korkeana.
Ottaen huomioon lisäksi merkkien pituuden KHO katsoi, että merkkien erottavien kirjainten E ja I voitiin katsoa sijaitsevan merkin sellaisessa alkuosassa, johon kysymyksessä olevien tavaroiden keskivertokuluttaja kiinnittää huomiota sanakokonaisuudessa. Merkkien visuaalisesta samankaltaisuudesta huolimatta voitiin KHO:n mukaan pitää uskottavana, että suomalainen kohdeyleisö havaitsi merkkien välisen eron. Toisin kuin MAO, KHO katsoi, että merkkien lausuntatapaa voitiin pitää vain jonkin verran samankaltaisena. KHO:n mukaan merkillä ELESA ei ollut suomenkielessä yleisesti tunnettua merkityssisältöä kuten ELISA:lla, eikä KHO pitänyt sanojen rinnastamista mahdollisena MAO:n esittämällä tavalla niin, että se olisi tukenut sanan Elesa ymmärtämistä naisen nimeksi.
Yhtäläisyyksistä huolimatta merkit poikkesivat toisistaan niin selvästi, ettei KHO:n mukaan ollut katsottava, että asianomainen ja ostotilanteessa kohtuullisen tarkkaavainen kohderyhmä olettaisi merkeillä markkinoitavien tuotteiden olevan peräisin samalta valmistajalta tai keskenään etuyhteydessä olevilta yrityksiltä. Merkkien välillä ei ollut sekaantumisvaaraa.
(MT)