KHO:2017:26

Instanssin nimiKHO
Instanssin kaupunkiHelsinki
Diaarinumero1655/2/15
Ratkaisun päivämäärä20.2.2017
Tuomion numero694
Laki, lainkohtaHyödyllisyysmalliL 2 § 1 momentti, 19 § 1 momentti ja 21 § 1 momentti
Osapuolet, kantaja(t), valittaja(t)Skaala Oy (aiemmin Skaala Ikkunat ja Ovet Oy, nykyisin Skaala Production Oy)
Osapuolet, vastaaja(t)PRH

PRH oli Fenestra Oy:n vaatimuksesta julistanut mitättömäksi kantajalle myönnetyn hyödyllisyysmallin FI 9444 keksinnölle ”Ikkunarakenne”. Keksinnön tarkoituksena oli ratkaista ikkunan huurtumista koskeva ongelma. PRH:n perusti ratkaisunsa puuttuvaan keksinnöllisyyteen.

MAO:n mukaan hyödyllisyysmallin selityksessä ei ollut käsitelty eräitä ikkunan selektiivipinnoitteeseen liittyviä vaatimuksia, joihin kantaja oli vedonnut MAO:n suullisessa käsittelyssä. Kyseinen selitys sisälsi kovan selektiivipinnoitteen osalta ainoastaan pinnoitteen emissiviteettiä koskevan vaatimuksen. MAO katsoi, ettei keksintöä ollut esitetty niin selvästi, että alan ammattimies voisi selityksen perusteella käyttää keksintöä.

MAO:n mukaan ikkunarakenteen keksinnöllisyyttä arvioitaessa ei voitu ottaa huomioon pinnoitteen emissiviteetin lisäksi muita kovan pinnoitteen etuja, koska niitä ei ollut mainittu selityksessä. Huurtumista koskevaa ongelmaa ratkaistaessa alan ammattimiehelle oli MAO:n mukaan selvää, että emissiviteetin pienentäminen johtaa ulkolasin parempaan huurteen poistoon. MAO katsoi, että itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen ikkunarakenne on mahdollisimman pieneen emissiviteettiin pyrkivälle alan ammattimiehelle aivan ilmeinen viitejulkaisuista ilmenevän alan yleistiedon perusteella. Suojavaatimuksen 6 osalta MAO katsoi, ettei aurinkosuojaominaisuuden lisäämisen ikkunarakenteeseen voitu katsoa ilmentävän keksinnöllisyyttä. Myös kantajan esittämien muiden suojavaatimusasetelmien osalta MAO katsoi keksinnöllisyyden puuttuvan, joten se hylkäsi hakemuksen.

KHO katsoi, toisin kuin MAO, että vaikka hyödyllisyysmallin selityksessä ei ollut kuvattu kovaan selektiivipinnoitteeseen kohdistuvia muita keksinnön toimivuuden kannalta tärkeitä vaatimuksia kuin emissiviteettiarvoa, selitystä ei tullut pitää tämän perusteella niin epäselvänä, että hyödyllisyysmalli olisi sen vuoksi tullut julistaa mitättömäksi. Kantajan mukaan ongelma-ratkaisu-menetelmän käyttö hyödyllisyysmallin keksinnöllisyysarvioinnissa nostaisi keksinnöllisyyskynnyksen liian korkeaksi. KHO:n mukaan menetelmää käytettäessä keksinnöllisyyskynnyksen asettaminen alemmalle tasolle kuin patentoitavien keksintöjen osalta olisi vaikeaa, koska alan keskivertoammattimiehen osaamista ja päättelykykyä on menetelmää sovellettaessa pidettävä kysymyksessä olevalla tekniikan alalla samantasoisena riippumatta siitä, haetaanko keksinnön suojaamista patentilla vai hyödyllisyysmallioikeudella. Koska ongelma-ratkaisu-menetelmä vastaa kysymykseen, täyttääkö keksintö patentoitavalta ratkaisulta edellyttävät kriteerit, hyödyllisyysmallirekisteröintiä ei voida mitätöidä sillä perusteella, ettei sen kohteena oleva keksintö ole tämän menetelmän mukaisesti arvioituna keksinnöllinen. KHO:n mukaan keksintö saattoi erota selvästi tunnetusta tekniikan tasosta, vaikka alan ammattilainen päätyisi hyödyllisyysmallin mukaiseen ratkaisuun etenemällä tunnetusta tekniikasta ilman patenttilaissa tarkoitettua keksinnöllistä oivallusta. HyödyllisyysmalliL:n mukaiseen keksinnöllisyyteen ei kuitenkaan riitä tavanomaisena tuotekehittelynä ilmenevän alan yleistiedon soveltaminen tunnetun tekniikan tasoon.

KHO:n mukaan hyödyllisyysmalliin verrattuna lähintä tekniikan tasoa edusti viitejulkaisu D2, eikä D1 kuten MAO oli katsonut. Viitejulkaisuun D2 verrattuna ikkunaelementtien lukumäärän ja ilmavälitilan lisäämistä oli pidettävä itsestään selvänä ja keksinnöllisyyttä vailla olevana tuotekehittelynä. KHO:n mukaan hyödyllisyysmallin ensisijaisen vaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen ikkunarakenteen ei voitu myöskään emissiviteettiarvon perusteella katsoa eroavan selvästi julkaisun D2 mukaisesta rakenteesta. Aurinkosuojaominaisuuden osalta KHO totesi, että vaikka auringonsuojaominaisuuden huurtumista lisäävä vaikutus olisikin alalla yleisesti tiedossa, hyödyllisyysmallin mukaista ikkunarakennetta ei voitu pitää keksinnöllisenä sellaisen yhteisvaikutuksen perusteella, jota ei ollut kuvattu hyödyllisyysmallihakemuksessa.

Johtopäätöksenä KHO totesi, että MAO:n päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ollut perusteita.

(MT)

Alempi oikeusaste

Markkinaoikeus 28.4.2015 nro 295/15

Ratkaisun lainvoimaisuusLainvoimainen
Asiasanathyödyllisyysmallit, keksinnöllisyys, mitättömyyskanne

Share: