-verkkolehtiTiivistelmä 18.1.2012/hkm
Levi Staruss & Co (Levis) oli vaatinut, että A velvoitettaisiin korvaamaan sille aiheutunut vahinko A:n loukattua tahallisesti kantajan yksinoikeutta tavaramerkkeihin 51890, 51984, 75163, 83334 ja 86066. A oli hankkinut ja pitänyt myytävänä merkiltään ”Final” olevia housuja, joissa oli yhtiön tavaramerkkeihin sekoitettavissa olevia merkkejä. Kantaja katsoi, että merkit olivat törkeästi kopioituja sen rekisteröimistä merkeistä.
Raastuvanoikeus katsoi, että merkeistä ainoastaan nro 51890 muistutti olennaisesti Final-housuissa olleita merkkejä. Raastuvanoikeus katsoi, etteivät merkit kokonaisuutena arvioiden olleet sekoitettavissa keskenään.
Hovioikeus (HO) pysytti raastuvanoikeuden päätöksen ja katsoi, että vaikka merkeissä oli todettavissa yhtäläisyyksiä, eivät ne silti olleet asianomaisissa elinkeino- ja kuluttajapiireissä sekoitettavissa. HO totesi, että tällaisten tuotteiden kohdalla housujen kaupallisen alkuperän osoittajana ja ostopäätöksen kannalta merkittävänä tekijänä toimii erityisesti tuotteen nimi. Final-housuissa oli yhtä mallia lukuun ottamatta liitetty kaikkien merkkien yhteyteen nimi ”Final”.
Korkein oikeus (KKO) katsoi kantajan merkin nro 51890 olevan aiheeltaan, idealtaan ja kokonaisvaikutelmaltaan vastaajan jäljittelemän merkin kanssa niin yhtenäinen, että merkit olivat sekoitettavissa toisiinsa. A oli siis loukannut kantajan yksinoikeutta suojattuun merkkiin nro 51890 jäljittelemällä merkkiä tietoisesti.
Muiden merkkien KKO katsoi aihepiiriltään liittyvän farmarihousujen tavanomaiseen valmistustapaan ja ulkoasuun, joten merkkejä oli pidettävä erottamiskyvyltään heikkoina. KKO ei katsonut vastaajan näiden merkkien olevan sekoitettavissa kantajan merkkeihin, sillä ne erosivat näistä yksityiskohdiltaan.
KKO:n ratkaisu kokonaisuudessaan:
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1996/19960025