Tiivistelmä 21.5.2012/HKM
Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto ry (Teosto) oli A:ta vastaan nostamassaan kanteessa väittänyt A:n loukanneen sen edustamien oikeudenhaltijoiden tekijänoikeuksia soittamalla luvatta omistamassaan taksissa suojattuja sävelteoksia asiakkaiden läsnä ollessa. Käräjäoikeus oli todennut, että TekijänoikeusL 2 §:n mukainen oikeus saattaa teos yleisön saataville kuuluu tekijänoikeuden haltijalle ja 3 momentin mukaan teos voidaan saattaa yleisön saataville esimerkiksi esittämällä se julkisesti. Käräjäoikeus oli katsonut, että sävelteosten soittaminen taksissa ennalta määräämättömälle asiakaskunnalle täytti julkiselle esittämiselle asetetut kriteerit, vaikka asiakkaiden lukumäärä olikin käytännössä rajoitettu. Teostolla oli siten oikeus korvaukseen. Teoston vaatimaa liikkeenharjoituksen tuottavuutta ei otettu huomioon korvausta määritettäessä, vaan käräjäoikeus otti lähtökohdaksi kuulijoiden lukumäärän.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asia käsiteltiin korkeimmassa oikeudessa (KKO) vahvennetulla jaostolla.
KKO totesi, että TekijänoikeusL 2 §:n 3 momentin mukaisena julkisena esittämisenä pidetään myös lainkohdan 2 virkkeen mukaista esittämistä suurehkolle suljetulle piirille. Lain 2 § ei sisällä julkisen esittämisen määritelmää. KKO viittasi tältä osin KKO 2002:20 lausuttuun, jonka mukaan julkisesta esittämisestä on lähtökohtaisesti kysymys, kun teos esitetään rajaamattomalle piirille kuulijoita ja kun periaatteessa kuka tahansa voi osallistua tilaisuuteen. KKO:n mukaan suljetullekin piirille tapahtuvaa esittämistä on pidettävä julkisena, mikäli se tapahtuu ansiotarkoituksessa ja piiriä on pidettävä suurehkona.
KKO katsoi, että A:n toiminta oli lähtökohtaisesti katsottava luonteeltaan julkiseksi, sillä asiakkaiden piiriä ei ollut ennalta rajattu. Teosten soittaminen oli tapahtunut A:n ansiotoiminnan piirissä. KKO:n mukaan arvostelussa ratkaisevaa oli A:n taksitoiminnan asiakaspiiri, ei asiakkaiden rajattu määrä. Asiakkaiden ei katsottu myöskään muodostavan 2 §:n 3 momentissa tarkoitettua suljettua piiriä.
KKO katsoi, että A:n menettelyssä oli ollut kyse julkisesta esittämisestä TekijänoikesL 2 §:n 3 momentin 1 virkkeen tarkoittamalla tavalla. A velvoitettiin maksamaan TekijänoikeusL 57 §:n 1 momentissa tarkoitettu kohtuullinen hyvitys ilman lupaa tapahtuneesta sävelteosten soittamisesta. Hyvityksen määrään vaikuttavina seikkoina KKO mainitsi mm. sen, että A:n omistaman yhden taksiauton kuljetukset olivat olleet varsin lyhytkestoisia ja asiakkaiden määrän olleen verrattain vähäinen. Musiikin kuuntelumahdollisuus ei ollut sopimuksen syntymisen kannalta olennaisessa asemassa. KKO alensi hovioikeuden määräämän hyvityksen 22 euroksi korkoineen.