Tiivistelmä 19.1.2012/hkm
Kauttakulkuliikenteen tarkastuksissa Helsinki-Vantaalla oli huomattu Etelä-Koreasta Venäjälle matkalla olleiden lentojen sisältäneen väärennettyjä tavaroita. Rahtiasiakirjoissa vastaanottajaksi oli merkitty Scanrapid Oy (Scanrapid) ja ”notify party” tahoksi Raycom Shipping Ab (Raycom). Adidas-Salomon AG (Adidas) oli nostamassaan kanteessa vaatinut, että vastaajat Scanrapid ja Raycon vahvistettaisiin loukanneen kantajan yksinoikeutta Suomessa rekisteröityihin tavaramerkkeihin ja että loukkaavilla merkeillä merkityt tuotteet määrättäisiin tuhottaviksi.
EU-oikeuden tulkintavaikutukseen tukeutuen käräjäoikeus katsoi, että asetuksen Nro 3295/94 (tuoteväärennösasetus) johdanto-osasta ilmenevien tavoitteiden valossa tavaramerkkilain 4 §:ää voitiin soveltaa sanamuodostaan huolimatta myös kauttakulkutavaraan ja jälleenvientiin. Tavaramerkkioikeuden loukkausta koskevan kysymyksen osalta käräjäoikeus totesi, että 4 §:ssä oleva ilmaisu ”tavaroidensa tunnuksena” ilmensi ajatusta siitä, että loukkaavilla merkeillä merkittyjen tavaroiden tulisi olla nimenomaan tavaramerkkioikeuden loukkaajalle kuuluvia tavaroita. Siten ainoastaan vastaajien huolinnan tai kuljetuksen järjestäminen loukkaaville tavaroille ei ilmentänyt sellaista suhdetta tavaroihin, että kysymykseen olisi tullut 4 §:n mukainen merkin käyttäminen ”tavaroittensa tunnuksena”. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Korkein oikeus (KKO) korosti ratkaisussaan tuoteväärennösasetuksen tavoitteiden ja korostetun oikeussuojan tehokkuuden vaatimuksen kunnioittamista. KKO totesi tavaramerkkioikeuden säännösten noudattamisessa luonnollisena lähtökohtana olevan sen, että kanne nostetaan tavaramerkkioikeutta loukannutta tahoa vastaan. KKO katsoi kuitenkin, ettei kyseessä olevassa transit-liikenteessä kuitenkaan aina tiedetä tavaran valmistajaa, myyjää tai muuta tavaramerkkioikeuden loukkaajaa. Tapauksessa huolintaliikkeet eivät olleet omassa toiminnassaan loukanneet kantajalle kuuluvaa yksinoikeutta. Kuitenkin tilanteessa, jossa kannetta ei voitaisi nostaa huolitsijaa vastaan, tavarat jouduttaisiin palauttamaan vapaaseen liikenteeseen, jolloin tuoteväärennösasetuksen keskeisin tavoite, eli väärennettyjen tavaroiden markkinoillepääsyn estäminen jäisi saavuttamatta.
KKO katsoi olevan perusteltua, että kannetta tavaroiden väärennetyiksi toteamisesta ja hävittämisestä ajettaisiin huolintaliikkeitä vastaan. Huolintaliikkeillä oli ollut tavaroihin määräysvalta sinä aikana kun ne olivat olleet kuljettamista varten Suomen alueella, joten oli perusteltua, että kannetta tavaroiden väärennetyiksi toteamisesta ja hävittämisestä ajettaisiin niitä vastaan, kun tavaramerkkioikeuden loukkaaja ei ollut tiedossa. KKO kumosi käräjäoikeuden ja HO:n tuomiot.
KKO:n ratkaisu kokonaisuudessaan:
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2002/20020119