Tiivistelmä 16.5.2012/HKM
A:n ja CAJ Music Oy:n välillä oli vuonna 1988 solmittu taiteilijasopimus, jonka perusteella A:n esityksistä oli tehty tallenne ”Shampanjaruusu”, jossa esittäjäksi oli ilmoitettu A:n taiteilijanimi ”X”. Tallenne oli ollut huonolaatuinen ja myöhemmin taiteilija oli vaihtanut nimensä luodakseen uuden imagon. Taiteilijasopimus oli purettu vuonna 1990, jonka mukaan A vapautui velvoitteestaan tallentaa yhtiölle yksinoikeudella esityksiään ja ”Shampanjaruusu” -äänitteen sopimuksen mukaiset oikeudet jäivät yhtiölle. Myöhemmin levy-yhtiö VL-Musiikki Oy, jolle yhtiön CAJ Music Oy:n oikeudet olivat siirtyneet, käytti alkuperäisnauhoituksista valmistamissaan äänitteissä A:n uutta taiteilijanimeä.
Käräjäoikeus oli katsonut, että ”Shampanjaruusu” äänitteen levittäminen taiteilijan uudella taiteilijanimellä oli omiaan johtamaan yleisöä harhaan antamalla siitä sellainen kuva, että äänite kuuluisi A:n uudempaan tuotantoon. Käräjäoikeuden mukaan TekijänoikeusL 3 §:n tarkoituksena on suojata taiteilijan isyysoikeuksien lisäksi myös kuluttajia erehdyksiltä ja taloudellisilta menetyksiltä. VL-Musiikki Oy:llä oli ollut velvollisuus selvittää itselleen luovutussopimuksen sisältö, jonka perusteella se on väittänyt julkaisseensa riidanalaisen äänitteen. Käräjäoikeus katsoi yhtiön loukanneen A:n taiteilijapersoonaa ja hänen oikeuttaan tulla yhdistetyksi äänitteeseen. VL-Musiikki Oy oli laiminlyönyt sopimuksen ehtoja ja niitä koskevan selonottovelvollisuutensa, sekä käyttänyt sopimuksen vastaisesti taiteilijan toista taiteilijanimeä. Yhtiö oli siten menetellyt TekjänoikeusL 3 §:n 1 momentin vastaisesti.
Hovioikeus (HO) oli katsonut, että VL-Musiikki Oy oli ilmoittanut taiteilijan nimen TekijänoikeusL 3 §:n 1 momentin vaatimalla tavalla. HO:n mukaan yhtiöllä oli oikeus saattaa äänite markkinoille alkuperäisellä taiteilijanimellä ”X” tai taiteilijan omaa nimeä käyttäen. HO oli katsonut, ettei taiteilijasopimus estänyt taiteilijan nimen käyttämisen äänitteen yhteydessä. VL-Musiikki Oy ei siten ollut toiminut sopimuksen vastaisesti, eikä yhtiön menettely asiassa ollut ollut alan käytäntö huomioiden hyvän tavan vastaista. Yhtiö ei siten ollut loukannut esiintyvän taiteilijan TekijänoikeusL 3 §:ssä tarkoitettua isyysoikeutta. Eri mieltä ollut hovioikeudenlaamanni Martimo oli kuitenkin katsonut, että vuonna 1988 solmittua taiteilijasopimusta olisi tullut tulkita taiteilijan eduksi.
Korkein oikeus (KKO) katsoi, että lain esitöiden valossa tekijänoikeudellisia luovutussopimuksia on tulkittava suppeasti ja tekijän näkökulma huomioiden. Taiteilijasopimuksessa ei missään kohdassa ollut käytetty taiteilijasta nimeä, jota taiteilija nykyään käytti, joten VL-Musiikki Oy:llä ei tuon sopimuksen perusteella ollut oikeutta käyttää taiteilijan uutta taiteilijanimeä. KKO katsoi, että 3 §:n 1 momentin suojasäännökseen sisältyy myös tekijän oikeus päättää siitä, mitä muotoa hänen nimestään käytetään teoskappaleissa, eikä nimen muuttamista ilman tekijän suostumusta voida pitää hyvän tavan mukaisena. Yhtiöllä ei ole ollut oikeutta käyttää taiteilijan uutta taiteilijanimeä myöskään sillä perusteella, että hän oli itse käyttänyt sitä myöhemmin taiteilijanimenä ja mahdollisesti muutenkin. Yhtiö oli loukannut taiteilijan TekijänoikeusL 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua oikeutta tulla ilmoitetuksi tekijänä hyvän tavan mukaisesti. Yhtiön katsottiin loukanneen vuonna 1988 tehtyä taiteilijasopimusta ja taiteilijalle kuuluvaa isyysoikeutta. KKO kumosi HO:n tuomion ja pysytti käräjäoikeuden tuomion sellaisenaan.