Tiivistelmä 16.5.2012/HKM
Vastaajat olivat julkaisseet tietokoneella luettavissa olevilla levykkeillä kustantajien kustantamista ja julkaisemista ala-asteen oppikirjoista kopioituja sanastoja. Kirjoissa oli kappaleittain jaoteltu tekstiosa ja siihen liittyvä suomenkielinen sanasto, joka oli joko tekstiosan yhteydessä tai kirjan lopussa. Vastaajayhtiön julkaisemilla levykkeillä sanastot olivat vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta samoja kuin oppikirjoissa. Yhtiö ei ollut sopinut kirjallisesti kustantajayhtiöiden tai kantajina olleiden henkilöiden kanssa oikeudesta käyttää kirjasarjojen nimiä tai sanastoja levykkeillä. Yhtiö ei myöskään ollut maininnut levykkeiden markkinoinnissa kirjojen tekijöiden nimiä.
Käräjäoikeus oli katsonut vastaajien syyllistyneen hyvän liiketavan vastaiseen ja sopimattomaan menettelyyn elinkeinotoiminnassa, koska vastaajat olivat markkinoineet kyseisiä tietokoneohjelmia ilman kantajilta saatua lupaa. Käräjäoikeus oli myös todennut sanastojen olevan kiinteä osa oppikirjaa ja sanastojen nauttivan samanlaista tekijänoikeussuojaa kuin muukin osa teosta. Toteutettua laajaa lainaamista ei voitu myöskään pitää TekijänoikeusL 22 §:ssä tarkoitettuna hyvän tavan mukaisena lainauksena. Vastaajien oli siten katsottu loukanneen kantajien tekijänoikeuksia ja he olivat velvollisia lain 57 §:n 1 momentin nojalla suorittamaan kantajille kohtuullista hyvitystä. Koska oikeuksia oli loukattu tahallisesti, olivat kantajat velvollisia suorittamaan myös 57 §:n 2 momentin mukaan korvauksen kaikesta muustakin menetyksestä. Käräjäoikeus oli todennut, että vaikka TekijänoikeusL 3 §:n 1 momentin mukainen nimenilmoitusvelvollisuus ei olkaan ehdoton, olisi tapauksessa kirjojen tekijöiden nimet tullut mainita hyvän tavan mukaisesti.
Hovioikeus (HO) puolestaan katsoi, etteivät vastaajat olleet syyllistyneet sopimattomaan menettelyyn elinkeinotoiminnassa, sillä levykkeitä ei voitu pelkän nimen perusteella sekoittaa kustantajien julkaisemiin oppikirjoihin. Tekijänoikeusneuvoston ratkaisuihin tukeutuen HO katsoi, etteivät oppikirjojen sanastot saaneet teoksen osina tekijänoikeussuojaa. Sanastot eivät olleet sellaisinaan riittävän omaperäisiä ja itsenäisiä sellaisella tavalla, jolla ne olisivat ilmentäneet laatijoidensa persoonallisuutta. Sanastot eivät olleet myöskään 49 §:n luettelosuojan piirissä, sillä ne eivät sisältäneet yhdisteltynä riittävää määrää tietoja. HO hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan.
Korkein oikeus (KKO) katsoi, että sanaston kokoaminen edellyttää tekijältään luovuutta ja monien seikkojen huomioimista sanojen sijoittelun ym. suhteen. Sanastot saivat tekijänoikeussuojaa lain 2 §:n mukaan, sillä ne ylittivät teoskynnyksen myös itsenäisesti arvioituna. KKO katsoi tekijöiden 3 §:n mukaisia oikeuksia loukatun, sillä kantajat olisi tullut ilmoittaa tekijöinä levykkeitä markkinoitaessa. Vastaajat velvoitettiin suorittamaan 57 §:n 1 momentin mukaista hyvitystä teosten lainvastaisesta käyttämisestä, sekä korvausta 57 §:n 2 momentin mukaan tekijänoikeuslain 3 §:ssä tarkoitetun tekijän isyysoikeuden loukkaamisesta.