-verkkolehtiPatenttia koskevan riidan taustalla oli kaksi asiaa. KO oli vahvistanut V Oy:n (V) kanteesta asiassa I, että M Oy:n (M) patentti FI98540 oli ollut alun perin mitätön. Tämän ratkaisun johdosta KO oli hylännyt asiassa II M:n kanteen, jolla vaadittiin KO:ta vahvistamaan, että V oli loukannut M:n patenttia. Sen varalta, että mitätöintiasian I ratkaisu ei saisi lainvoimaa, KO oli käsitellyt asiassa II myös väitetyn patentinloukkauksen perusteita ja katsonut, että V oli loukannut M:n patenttia.
M oli valittanut tuomioista HO:een ja vaatinut, että V:n vaatimus patentin mitätöimisestä hylätään ja V:n vahvistetaan loukanneen M:n patenttia. V oli vaatinut valituksen hylkäämistä. Loukkausasiassa II V oli tehnyt vastavalituksen, jossa se oli vaatinut valituksen hylkäämistä siltä osin kuin se oli perustunut KO:n perusteluihin V:n väitetystä patentin loukkauksesta. HO oli katsonut käsittelyratkaisussaan, että V ei ollut vastavalituksessaan vaatinut KO:n tuomion muuttamista, ja huomioinut sen lausumana. HO oli hylännyt V:n kanteen patentin mitättömäksi julistamisesta ja vahvistanut, että V oli loukannut M:n patenttia. HO oli palauttanut asian KO:een M:n korvausvaatimusten käsittelyä varten.
KKO:ssa V vaati valituksessaan, että HO:n patentin loukkausta koskevassa asiassa II antama tuomio kumotaan ja asia palautetaan KO:een käsiteltäväksi yhdessä HO:n KO:een palautettavaksi määräämien asian muiden osien kanssa. Vaihtoehtoisesti V vaati, että asia palautetaan HO:een, jossa V:n vastavalitus on otettava käsiteltäväksi. M vaati valituksen hylkäämistä. KKO:ssa oli kysymys siitä, onko HO menetellyt asiassa II oikein ratkaistessaan patentin loukkausta koskevan kanteen M:n valituksesta, vaikka KO ei ollut antanut patentin loukkausta koskevassa asiassa muutoksenhakukelpoista ratkaisua.
KO:ssa V:n mitätöintivaatimus asiassa I oli ollut ennakollinen kysymys verrattuna M:n loukkaamisen vahvistusvaateeseen. KO oli ratkaissut ensin mitätöintikanteen. KO oli viitannut patenttilain 61 § 1 momenttiin; koska KO oli asiassa I julistanut patentin mitättömäksi, se oli hylännyt loukkauskanteen vaatimukset. Lisäksi KO oli käsitellyt patentin loukkauksen toteamista koskevaa vaatimusta. KKO totesi, että KO:n tuomio on näiltä osin sisäisesti ristiriitainen.
KKO viittasi OK 24:2 §:ään ja totesi, ettei tuomioistuimen tule ottaa kantaa vaatimukseen, josta se ei anna ratkaisua. Tuomiossa ei voi olla kahta keskenään ristiriidassa olevaa lopputulosta eikä tuomion perustelut saa olla ristiriidassa ratkaisun lopputuloksen kanssa. Tuomio ei voi sisältää keskenään vaihtoehtoisia tai toissijaisia ratkaisuja ja perusteluja eikä tuomion lopputulos voi olla ehdollinen. KKO katsoi, ettei KO:n olisi tullut arvioida perusteluissaan patentin loukkauksen perusteita, kun se jo oli asiassa I antamansa ratkaisun johdosta hylännyt patentin loukkausta koskevan kanteen.
Patentin loukkausta koskevan kanteen HO-vaiheen osalta KKO viittasi OK 26:1 §:ään, jonka mukaan HO:ssa tutkittavana on, onko ja miten KO:n ratkaisua muutettava. KO:n ratkaisu asiassa II on ollut M:n kanteen hylkääminen. KKO totesi kuitenkin, että KO ei ollut antanut patentin loukkausta koskevaan kanteeseen ratkaisua, joka olisi perustunut kanteen asialliseen tutkimiseen. KKO katsoi, että asiassa II KO on tuomiossaan ratkaissut vain sen, että patentin loukkauskanne on hylätty patentin mitättömyyden perusteella ja asia on voinut olla saatettavissa HO:n tutkittavaksi vain tältä osin.
KKO kumosi HO:n ja KO:n tuomiot patentin loukkausasian II osalta. KKO palautti asian II patentin loukkausta koskevan kanteen käsittelemiseksi KO:een, jonka tulee ottaa asia kokonaan uudelleen käsiteltäväkseen.
(VS)