Valituslupa myönnettiin rajoitettuna koskien kysymystä siitä, onko Hardware Finland Oy:n (vastaaja) EDGE-merkkinen avain tai sen aihio sekoitettavissa Abloy Oy:n (kantaja) ulkoasutavaramerkkeihin nro 258163 ja 258512. Kantaja vaati, että vastaajan vahvistetaan loukanneen kantajan rekisteröityjä tavaramerkkejä ja että tätä kielletään jatkamasta tai toistamasta loukkaavaa menettelyä. Markkinaoikeus oli aiemmassa tuomiossaan hylännyt kantajan väitteet sekoitettavuudesta ja katsonut kantajan merkit erottamiskyvyltään heikoiksi ja suoja-alaltaan kapeiksi.
KKO totesi käsittelyssä olevan kysymys kilpailevien tavaroiden muotojen sekoitettavuudesta niin, että kohdeyleisöllä olisi vaara erehtyä tavaroiden kaupallisesta alkuperästä. Lisäksi arvioitavaksi tuli kulutustavaran muotoon perustuvien tavaramerkkien erottamiskyky. KKO viittasi EUT:n oikeuskäytäntöön ja korosti kokonaisvaikutelman merkitystä sekoitettavuuden arvioinnissa. Erottamiskykyisen merkin katsotaan olevan helpommin sekoitettavissa kuin erottamiskyvyttömän. Kolmiulotteisen, muotoon perustuvan tavaramerkin erottamiskykyä arvioidaan samoin kuin muidenkin tavaramerkkien. Kuluttaja ei kuitenkaan usein miellä pelkkää tavaran muotoa tunnusmerkiksi, joten sen erottamiskykyä voi olla vaikeampi osoittaa. Edelleen EUT:n käytäntöön viitaten KKO totesi, ettei tavaramerkkiin liittyvää pysyvää yksinoikeutta voida käyttää ajallisesti rajallisten patentti- ja mallioikeuksien jatkeena.
KKO katsoi olevan riidatonta, että tapauksessa oli kyse samoista tavaroista. Tavaroiden ulkoasut eivät kuitenkaan olleet identtisiä. KKO katsoi kantajan tavaroiden erottamiskyvyn ongelmalliseksi, sillä kyse oli ulkoasussa esiintyvistä geometrisista perusmuodoista. Kantajan tuotteilla oli merkittävä markkinaosuus, ja markkinatutkimuksissa kuluttajat olivat yhdistäneet sekä kantajan että vastaajan tuotteet kantajaan. Kantajan tavaramerkkien merkitys tässä mielleyhtymässä jäi kuitenkin epäselväksi. KKO katsoi, ettei pelkkää kyselytutkimusta ja kantajan tuotteiden tunnettuutta voitu pitää riittävänä näyttönä siitä, että sen rekisteröidyt tavaramerkit olisivat saavuttaneet merkittävän erottamiskyvyn.
Merkkien samankaltaisuudesta KKO totesi, että vähäinenkin samankaltaisuus saattaisi aiheuttaa sekaannusvaaran, sillä tavarat ovat tässä tapauksessa samoja. Samankaltaisuutta arvioidaan keskivertokuluttajan näkökulmasta ottaen huomioon tavaramerkkien hallitsevat ja erottavat osat. Kantajan tavaramerkki koostui pääasiassa alalla yleisessä käytössä olevista muodoista, joten sen erottamiskykyisimpänä osana oli pidettävä vinoa soikion mallista ripustusreikää. Vastaajan tuotteissa reikä oli isompi ja vaakatasossa vinon sijaan. Vastaajan tuotteissa olevan EDGE-tekstin merkitys oli vähäinen. KKO:n mukaan keskivertokuluttaja tietäisi, että useampi yritys voi tarjota samankaltaisia avaimia, sillä kantajan avainjärjestelmän patentti- ja mallisuojat olivat lakanneet ja tämä oli yleisessä tiedossa.
Kokonaisarvioinnin osalta KKO totesi, että tavaroiden samuus, niiden ulkoasujen samankaltaisuus ja kantajan tuotteiden suuri markkinaosuus puolsivat loukkauksen käsillä oloa. Toisaalta KKO painotti, että kantajan tavaramerkit ovat erottamiskyvyltään heikkoja. Kantaja ei ollut osoittanut, että kuluttajat tunnistaisivat tuotteiden kaupallisen alkuperän nimenomaan tavaramerkkien vuoksi. Ottaen huomioon patenttisuojan päättymisen ja tuotteiden ostotilanteet KKO katsoi, että erot tuotteiden muodoissa ja EDGE-teksti olivat riittäviä sekaannusvaaran välttämiseksi. Sekaannusvaaraa ei ollut, eikä vastaaja ollut loukannut kantajan tavaramerkkiä.
KKO hylkäsi valituksen ja pysytti markkinaoikeuden päätöksen. Kantaja velvoitettiin korvaamaan vastaajan KKO:ssa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, jotka olivat summaltaan 13 287,38 €.
(JR)