Asiassa oli kyse aiemman oikeusprosessin oikeusvoimavaikutuksesta patentin loukkaukseen liittyvässä tapauksessa.
Valittaja Merck on 30.10.2007 vireille tulleessa ensiprosessissa vaatinut, että vastaajaa ratiopharm Oy:ta kielletään patenttilain 57 §:n nojalla loukkaamasta patenttia nro FI 96025, jolle on myönnetty lisäsuojatodistus. Patentti koski Losatrix-tuotetta. Lisäksi Merck vaati, että vastaaja velvoitetaan patenttilain 58 §:n nojalla suorittamana Merckille korvauksena suojatun keksinnön hyväksikäyttämisestä sekä muusta aiheutetusta vahingosta määrän, joka yksilöidään oikeudenkäynnin kuluessa. 5.11.2008 Merck on täsmentänyt vaatimuksensa koskevan myös Losatrix Comp -tuotteita. 13.3.2009 Merck ilmoitti, että se vaatii kohtuullista käyttökorvausta 316 696,80 euroa, mikä on 30 prosenttia Losatrix -tuotteen liikevaihdosta joulukuun 2007 ja helmikuun 2009 väliseltä ajalta.
Käräjäoikeuden 17.–20.3.2009 toimitetussa pääkäsittelyssä Merck on selvittänyt, että lisäsuojatodistus on voimassa 2.9.2009 asti, mutta sen voimassaolon jatkamista on haettu kuudella kuukaudella. Voimassaoloajan jatkaminen 2.3.2010 saakka on ollut Merckin näkemyksen mukaan todennäköistä, ja se on esittänyt, että sen vaatimus kohtuullisesta käyttökorvauksesta on 30 prosenttia Losatrix-tuotteen bruttoliikevaihdosta siltä ajalta, kun lisäsuojatodistus on voimassa.
Merckin kanne hylättiin käräjäoikeuden tuomiossa, josta Merck valitti hovioikeuteen. Koska lisäsuojatodistuksen voimassaoloaika päättyi ennen hovioikeuden tuomiota, Merck peruutti kieltovaatimuksen ja sen sijaan vaati tapahtuneen loukkauksen vahvistamista. Lisäksi se esitti saman vaatimuksen kohtuullisesta käyttökorvauksesta, vedoten kuitenkin menetettyihin tuloihin joulukuun 2007 ja helmikuun 2010 välillä.
30.12.2010 annetussa tuomiossa hovioikeus vahvisti ratiopharm Oy:n loukanneen Merckin kannepatenttiin perustuvaa lisäsuojatodistusta, ja määräsi sen maksamaan Merckille korvauksena lisäsuojalla suojatun keksinnön hyväksikäyttämisestä 250 000 euroa. Hovioikeus arvioi korvauksen, sillä se katsoi, että asiassa ei oltu esitetty riittävää selvitystä tosiasiallisista lisenssimaksuista, mitä voitaisiin pitää kohtuullisen korvauksen lähtökohtana.
Merck laittoi vireille uuden kanteen käräjäoikeudessa, jossa se vaatii kohtuullisena korvauksena lisäsuojatodistuksessa suojatun keksinnön hyväksikäyttämisestä ajalla 1.3.2009–13.2010 Losatrix-tuotteissa 623 737,12 euroa ja Losatrix Comp -tuotteissa 482 999,30 euroa. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus ovat tuomioissaan jättäneet uuden kanteen tutkimatta aiemman lainvoimaisen tuomion (30.10.2010 annettu hovioikeuden tuomio) oikeusvoimavaikutuksen vuoksi.
KKO totesi, että vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella samaan perusteeseen nojautuvaa ja samaa oikeusseuraamusta koskevaa uutta kannetta ei voida tutkia. Lisäksi riita-asiassa kannetta saa muuttaa vain oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:ssä säädetyillä perusteilla. Täten aikaisemman tuomion oikeusvoimavaikutus ulottuu yleensä sellaisiin uusiin vaatimuksiin, jotka kanteenmuutoskiellon estämättä olisi voitu tutkia jo aikaisemmassa oikeudenkäynnissä. Sitä ei kuitenkaan ole perusteltua ulottaa kanteen muutosmahdollisuuksia laajemmaksi, joten oikeusvoima ei kata vaatimuksia, jotka perustuvat tuomion antamisen jälkeisiin uusiin seikkoihin.
Merckin mukaan uusi kanne tulee oikeusvoimavaikutuksen estämättä tutkia, sillä se on vedonnut ensinnäkin siihen, ettei sen käyttökorvausvaatimus kokenut ensiprosessissa lainkaan Losatrix Comp -tuotteita vaan ainoastaan Losatrix-tuotteita. Korkeimman oikeuden mukaan Merckin aiempi kielto- ja vahvistusvaatimus on sisältänyt nimenomaisesti molemmat tuotteet, eikä Comp-tuotteita ole myöskään rajattu selvästi korvausvaatimuksen ulkopuolelle. Tällöin vastaaja on KKO:n näkemyksen mukaan voinut perustellusti oelttaa, että korvausvaatimus koskee myös Losatrix Comp -tuotteita. Uutta kannetta ei voida tutkia sillä perusteella, että se koskisi eri tuotetta kuin ensimmäinen kanne.
Merck vetosi myös siihen, että ensimmäisessä kanteessa käyttökorvausvaatimus oli rajattu joulukuun 2007 ja helmikuun 2009 väliseen aikaan. Uuden kanteen käyttökorvausvaatimus perustuu tämän jälkeiseen ajanjaksoon 1.3.2009–1.3.2010.
KKO:n mukaan tämä ajallinen rajaus ei ilmene Merckin omista kannevaatimuksesta tai hovioikeuden tuomiosta. Sen sijaan Merck on vaatinut molemmissa kanteista korvausta samalla lisäsuojatodistuksella suojatun keksinnön hyväksikäyttämisestä samoissa tuotteissa. Kanteiden välinen ainoa eroavaisuus on se, miltä ajanjaksolta korvausvaatimus on laskettu.
Jälkimmäisessä kanteessa vaatimus kohdistuu kokonaisuudessaan hovioikeuden tuomion antamista edeltävään aikaan, eikä siten miltään osin lainvoimaisen tuomion jälkeisiin uusiin seikkoihin tai sen antamisen jälkeen olennaisesti muuttuneisiin olosuhteisiin. Sen sijaan KKO totesi, että Merck vetosi jo ensimmäisessä oikeudenkäynnissä vedonnut lisäsuojatodistuksen voimassaoloajan alkuperäiseen päättymishetkeen ja todennäköiseen voimassaoloajan jatkamiseen. Merck olisi voinut jo käräjäoikeudessa esittää arvionvaraisen vaatimuksen keksinnön hyväksikäyttämisestä tuomion antamiseen saakka. Sen lisäksi koska lisäsuojatodistuksen antama suoja päättyi puoli vuotta ennen hovioikeuden pääkäsittelyä, Merckillä olisi ollut hovioikeudessa tiedossa toteutunut lopullinen lisäsuojatodistuksen loukkaus. Koska olosuhteiden muutoksiin perustuviin uusiin oikeustosiseikkoihin voidaan vedota vielä hovioikeudessa, Merck olisi voinut esittää uuden vaatimuksen hovioikeuden käsittelyn aikana. Täten KKO vahvisti, että ensiprosessin oikeusvoimavaikutus esti toisen prosessin käsittelyn.
(HK)