-verkkolehtiAsiassa oli kyse sen arvioinnista, oliko A loukannut yhtiön tavaramerkkiä ja oliko A:n menettely tarkoittanut tavaramerkin käyttämistä elinkeinotoiminnassa.
Yhtiöllä oli Suomessa voimaan saatettu kansainvälinen rekisteröinti numero 709735 INA, joka oli rekisteröity tavaraluokkaan 7 muun ohella erityyppisille laakereille. A oli 4.4.2011 vastaanottanut Kiinasta lähetetyn 150 kappaleen laakerierän, jonka yhteispaino oli 710 kg. Laakerit oli tarkoitettu teollisuuskäyttöön. Laakerit oli varustettu muun ohella tunnuksella INA. A oli antanut nimensä ja osoitteensa käytettäväksi vastaanottajana. Tulli oli 11.4.2011 tehnyt päätöksen tavaroiden luovutuksesta vapaaseen liikkeeseen mainiten A:n tavaranhaltijana. Laakereiden maahantuonnille ei ollut yhtiön suostumusta. A oli noutanut tavarat lentoyhtiön varastolta 12.4.2011 ja vienyt ne kotiinsa. Laakerit oli sittemmin noudettu A:lta useammassa, noin 50 kg:n erässä vietäväksi edelleen Venäjälle. A oli saanut toiminnastaan korvaukseksi kartongin savukkeita ja pullon konjakkia.
Käräjäoikeus oli katsonut, että A oli loukannut yhtiön tavaramerkkiä. Käräjäoikeus oli velvoittanut A:n suorittamaan yhtiölle kohtuullista hyvitystä tavaramerkin käyttämisestä sekä suorittamaan sille korvausta loukkauksen aiheuttamasta vahingosta.
Hovioikeus oli A:n valituksen johdosta vapauttanut tämän velvollisuudesta suorittaa yhtiölle hyvitystä ja vahingonkorvausta. A ei hovioikeuden mukaan ollut käyttänyt merkkiä elinkeinotoiminnassa.
Yhtiölle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiö vaati, että A velvoitetaan suorittamaan sille tavaramerkin loukkauksen johdosta hyvitystä ja vahingonkorvausta. Vastauksessaan A vaati ensisijaisesti, että valitus hylätään, ja toissijaisesti, että hyvityksen ja vahingonkorvauksen määrää sovitellaan tai joka tapauksessa alennetaan.
KKO esitti päätöksellään 28.11.2018 nro 2291 ennakkoratkaisupyynnön EUT:lle, joka antoi pyydetyn ratkaisun 30.4.2020 tuomiolla C-772/18.
Asiassa oli KKO:ssa ensin ratkaistava, onko A loukannut yhtiön yksinoikeutta tavaramerkkiin INA. Asiassa oli erityisesti kysymys siitä, onko A:n laakereiden maahantuontiin liittyvä menettely tarkoittanut tavaramerkin INA käyttämistä elinkeinotoiminnassa. Jos tavaramerkin loukkaus katsotaan näytetyksi, asiassa oli vielä kysymys hyvityksen ja vahingonkorvauksen määräämisestä.
KKO katsoi EUT:n ennakkoratkaisusta ilmenevän, että kysymys tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymisestä on ratkaistava yksinomaan objektiivisten seikkojen perusteella. Tavaroiden luonne ja määrä huomion ottaen ja kun A ei ollut edes väittänyt, että laakerit olisi tarkoitettu yksityiseen käyttöön, KKO katsoi, että tavaramerkillä INA varustettujen laakereiden maahantuonti on kuulunut kaupallisen toiminnan piiriin, jota on pidettävä elinkeinotoiminnassa käyttämisenä.
EUT oli edelleen katsonut, että henkilö, joka ilmoittaa osoitteensa paikaksi, johon kyseessä olevat tavarat pitää lähettää, joka tekee tai teettää asiamiehen avustuksella tavaroiden tulliselvityksen ja luovuttaa tavarat vapaaseen liikkeeseen, tuo tavarat maahan tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
Siihen, voidaanko asianomaisen katsoa itse käyttäneen tavaramerkin kanssa samanlaista merkkiä, vaikka hän onkin toiminut toisen taloudellisessa intressissä, EUT oli todennut, ettei sillä, kuka omistaa tavaramerkillä varustetut tavarat, ole merkitystä todettaessa, että kyse on elinkeinotoiminnassa käyttämisestä. Se, että henkilö on tuonut maahan ja luovuttanut vapaaseen liikkeeseen tällaisia tavaroita, riittää sen toteamiseen, että hän on suorittanut kyseiset toimet elinkeinotoiminnassa. Tarpeen ei ole selvittää, millä tavoin tavaroita myöhemmin on käsitelty. Merkitystä ei ole myöskään sen palkkion suuruudella, jonka maahantuoja on saanut vastineeksi suorittamistaan toimista.
A oli antanut nimensä ja osoitteensa käytettäväksi Kiinasta lähetetyn laakerierän vastaanottajana, ja tavaroiden luovutus vapaaseen liikkeeseen Suomessa oli tapahtunut hänen nimissään. KKO totesi, että A:n on jo tällä perusteella katsottava tuoneen laakerit maahan tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla ja siten käyttäneen merkkiä elinkeinotoiminnassa.
KKO katsoi, että A on käyttänyt yhtiön tavaramerkkiä INA elinkeinotoiminnassa tuomalla maahan sillä varustettuja laakereita eli tavaroita, joita varten merkki on rekisteröity. Maahantuonti on tapahtunut ilman yhtiön suostumusta ja sillä on siten loukattu yhtiön tavaramerkkilain 4 §:n 1 momenttiin (56/2000) perustuvaa yksinoikeutta tavaramerkkiin INA.
KKO määräsi hovioikeuden tuomion kumottavaksi ja asian palautettavaksi hovioikeuden käsiteltäväksi.
(JT)