Tapauksessa oli kyse Suomessa voimaan saatetun lääkealan eurooppapatentin ja sen perusteella Suomessa myönnetyn lisäsuojatodistuksen mitättömyydestä. Riita koski erityisesti sitä, oliko eurooppapatentin patenttijulkaisuun merkitty etuoikeus pätevä ja miten etuoikeuden pätevyyttä koskeva todistustaakka jakautuu kansallisessa patentin mitättömyysasiassa. Aiemmin markkinaoikeus oli katsonut, ettei etuoikeus ollut pätevä, minkä vuoksi patentilta puuttui uutuus. Patentinhaltija, yhtiö A, vei asian Korkeimpaan oikeuteen ja vaati markkinaoikeuden tuomion kumoamista. Yhtiö X, joka oli nostanut mitättömyyskanteen, vastusti valitusta.
Markkinaoikeuden käsittelyssä Yhtiö X vaati eurooppapatentin ja sen perusteella myönnetyn lisäsuojatodistuksen julistamista mitättömiksi ensisijaisesti uutuuden puuttumisen perusteella. Yhtiö X katsoi, ettei patenttijulkaisuun merkitty etuoikeus ollut pätevä, koska etuoikeutta ei ollut siirretty vaaditulla tavalla keksijöiltä patentinhakijalle ennen eurooppapatenttihakemuksen tekemistä. Markkinaoikeus sovelsi kansallisia todistustaakkasääntöjä ja arvioi etuoikeuden siirron pätevyyttä Yhdysvaltain liittovaltion lain nojalla. Se katsoi, ettei etuoikeuden pätevyydestä ollut esitetty riittävää näyttöä, minkä vuoksi etuoikeus ei ollut voimassa. Tämän seurauksena eurooppapatentilta puuttui uutuus, ja markkinaoikeus julisti sekä patentin että lisäsuojatodistuksen mitättömiksi.
Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oli ensisijaisesti, millainen todistustaakka etuoikeuden pätevyydestä on kansallisessa eurooppapatentin mitättömyysasiassa, ja tuleeko kansallisessa tuomioistuimessa soveltaa Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaisusta G 1/22 ja G 2/22 ilmenevää vahvaa etuoikeuden pätevyysolettamaa, kun etuoikeuspyyntö täyttää Euroopan patenttisopimuksen 88 artiklan 1 kappaleen muodolliset edellytykset. Lisäksi arvioitavana oli, oliko markkinaoikeus asettanut todistustaakan etuoikeuden siirrosta virheellisesti patentinhaltijalle.
Korkein oikeus katsoi, että vaikka Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaisu ei muodollisesti sido kansallisia tuomioistuimia, Suomen oikeudessa on perusteltua soveltaa sitä vastaavaa todistustaakkanormia. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun todistustaakkasäännökset mahdollistavat poikkeamisen pääsäännöstä asian laadun perusteella.
Korkein oikeus korosti eurooppapatenttijärjestelmän toimivuutta, oikeusvarmuutta ja tarvetta yhdenmukaiseen tulkintaan Euroopan patenttisopimuksen ja kansallisen patenttilain välillä. Se katsoi, että kun etuoikeus on merkitty patenttijulkaisuun ja etuoikeuspyyntö täyttää EPC 88 artiklan muodolliset edellytykset, hakijan oletetaan olevan oikeutettu pyytämään etuoikeutta. Tämä vahva mutta kumottavissa oleva olettama voidaan syrjäyttää vain harvinaisissa ja poikkeuksellisissa tilanteissa, ja todistustaakka olettaman kumoamisesta kuuluu etuoikeuden kyseenalaistavalle taholle.
Koska yhtiö X ei ollut väittänyt, etteivät etuoikeuspyynnön muodolliset edellytykset olisi täyttyneet, markkinaoikeuden olisi tullut soveltaa vahvaa etuoikeuden pätevyysolettamaa. Markkinaoikeus oli siten asettanut todistustaakan virheellisesti. Korkein oikeus kumosi markkinaoikeuden tuomion ja palautti asian markkinaoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi, jotta siellä arvioidaan, onko yhtiö X esittänyt riittävän näytön etuoikeuden pätevyysolettaman kumoamiseksi ja tarvittaessa tutkitaan myös muut esitetyt patentin mitättömyysperusteet.