Korkeimman oikeuden (KKO) ratkaisussa KKO:2025:62 oli kyse siitä, täyttyvätkö teollisoikeuden loukkaamista koskevassa asiassa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:ssä edition määräämiselle asetetut edellytykset sekä edellytykset mahdollisen liikesalaisuussuojan murtamiselle. Asiassa käsiteltiin patentin ja hyödyllisyysmallin loukkausriidan yhteydessä liikesalaisuuksien suojaa direktiivin 2004/48/EY suoja-alaan liittyen.
Asian tausta
Riidan taustalla on A ja B yhtiöiden välinen riita väitetystä teollisoikeuksien loukkauksesta. Yhtiö A väitti, että B loukkasi sen patentteja ja hyödyllisyysmalleja, jotka koskivat puuviilujen esikuivatusta puristamalla, sorvausmenetelmää sekä järjestelyjä viilujen valmistamiseksi. Yhtiö B nosti vastakanteen yhtiön A kysymyksessä olevien patenttien julistamiseksi mitättömäksi, teki Euroopan patenttivirastolle väitteen eurooppapatentin mitätöimiseksi ja vaati Patentti- ja julistamaan hyödyllisyysmallit mitättömäksi. Asiaa koskien on markkinaoikeudessa käyty useampia turvaamistoimia koskevia käsittelyitä. Lopulta yhtiö A vaati MAO:a määräämään tiettyjä asiakirjoja noudettavaksi yhtiöltä B. MAO päätti, että loukkausasian käsittelyä jatketaan, kun edellä mainituissa menettelyissä on saatu ratkaisu kanteen perusteena vedottujen teollisoikeuksien pysyvyydestä.
Niinpä KKO:n ratkaistavana on valitus markkinaoikeuden (MAO) ratkaisusta, jossa MAO määräsi A yhtiön pyynnön mukaisesti ulosottomiehen noutamaan tuomioistuimeen yhtiön B asiakirjoja, jotka koskevat puuviilunippujen esikuivaukseen käytettävää puristinta (jäljempänä esikuivauslaite) ja siihen liittyvää prosessilinjaa sekä laitteistoa ja näiden käyttöä yhtiön B liiketoiminnassa. Markkinaoikeuden mukaan tämän määräämiselle ei ollut B:n esittämiä esteitä eikä ollut tarvetta tehdä eennakkoratkaisupyyntöä.
MAO katsoi, että asiakirjat oli riittävästi yksilöity ja ne olivat olennaisia loukkausarvioinnin kannalta. Niiden katsottiin voivan sisältää liikesalaisuuksia, mutta MAO:n näkemyksen mukaan vaaditut erittäin tärkeät syyt liikesalaisuussuojan murtamiselle täyttyivät.
KKO:n käsittely
Yhtiö B vaati KKO:ta kumoamaan markkinaoikeuden päätöksen ja hylkäämään yhtiön A editiovaatimuksen. KKO arvioi täyttyvätkö teollisoikeuden loukkaamista koskevassa asiassa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:ssä edition määräämiselle asetetut edellytykset sekä edellytykset mahdollisen liikesalaisuussuojan murtamiselle. B Oy:n vaatimuksen perusteella arvioitavana on myös se, edellyttääkö editiomääräyksen antaminen myös pääasiavaatimuksia tukevan näytön esittämistä.
KKO päätyi kumoamaan markkinaoikeuden päätöksen ja palauttamaan asian markkinaoikeuteen. KKO ensinnäkin katsoi, että edition määräämisen edellytykset täyttyivät lähtökohtaisesti. Asiassa ei myöskään ole B Oy:n loukkauskanteen vastustamiseksi vetoamien seikkojen perusteella kysymys sellaisesta tilanteesta, jossa editiovaatimuksen esittämistä voitaisiin pitää kiellettynä oikeuden väärinkäyttönä. KKO katsoi, että on arvioitava muodostaako liikesalaisuussuoja esteen editiomääräykselle.
Edellä olevaan kysymykseen KKO päätyi toteamaan, että markkinaoikeuden päätös on kumottava. Asiassa on korkeimman oikeuden mukaan kyse direktiivin 2004/48/EY soveltamisalaan kuuluvasta asiasta ja editiovaatimus on kohdistunut liikesalaisuuksia sisältäviin asiakirjoihin. Tällä perusteella markkinaoikeuden olisi tullut arvioida editiomääräyksen edellytyksiä myös liikesalaisuuden suojaan puuttumisen oikeasuhtaisuuden ja väärinkäytön estämisen kautta ja osana tätä harkintaa ottaa huomioon myös yhtiön B vetoamien, yhtiön A loukkauskanteen menestymisen todennäköisyyteen liittyvien seikkojen merkitys asian arvioinnissa.
Korkein oikeus huomautti, että editiovaatimusta koskevissa asioissa on otettava huomioon, että toimenpiteiden on oltava oikeasuhtaisia ja taattava väärinkäytön estäminen (3 artiklan 2 kohta), vaikka direktiiviä täytäntöön pantaessa liikesalaisuuksien suojaa koskevan sääntelyn on katsottu täyttävän todistelun esittämisvelvollisuutta koskevan 6 artiklan 1 kohdan vaatimukset luottamuksellisten tietojen suojan takaamisesta. Direktiivin 3 artiklan 2 kohdan vaatimukset korostuvat, kun vaatimus kohdistuu liikesalaisuuksia sisältäviin asiakirjoihin, jolloin editiovaatimuksiin on suhtauduttava riittävällä varovaisuudella. Tilanteessa on punnittava edition kohteena olevien asiakirjojen näyttöarvoa ja mahdollista vahinkoa.
KKO totesi, että direktiivin perusteella tulee ottaa huomioon myös editiota vaativan asianosaisen pääasiavaatimusten menestymisen todennäköisyys, sillä esimerkiksi heikot kannevaatimukset voivat viitata liikesalaisuuksien kalasteluun. Yksityiskohtainen arviointi ei kuitenkaan ole tarpeen. On myös otettava huomioon, että edition kohteena olevien asiakirjojen merkitys todisteena saattaa muuttua oikeudenkäynnin aikana, kun esimerkiksi pääasiavaatimusten aineellisen arvioinnin tarve on vielä epävarmaa välituomioiden tai eri prosessien keskeneräisyyden vuoksi.
(EB)