Tiivistelmä 11.7.2008 / TT
Näkövammaisten keskusliitto ry (NKL) oli tilannut valokuvia kuvaaja H:lta ja hänen mainosvalokuvaamoltaan (yhdessä H). Kuvat oli otettu näkövammaisten tapahtumista. Kuvia oli julkaistu ja painatettu tiedotustarkoituksessa. Tilaussopimus oli tehty suullisesti ja sittemmin (2006) kirjallisesti. NKL oli skannannut H:n ottamia kuvia digitaaliseen kuva-arkistoonsa. Skannatut kuvat eivät H:n mielestä olleet laadultaan täyttäneet valokuvausalalla yleisesti käytettyjä standardeja. Keskusliitto oli irtisanonut yhteistyösopimuksensa H:n kanssa (2007). Tämän jälkeen NKL ei ollut painattanut tai julkaissut huonolaatuisia kappaleita kuvista.
H oli nostanut kanteen ja vaatinut ensisijaisesti, että käräjäoikeus vahvistaa H:n oikeuden sopimuksessa tarkoitettuihin valokuviin ja niiden julkaisemiseen, määrää hyvitystä ja korvausta valokuvien käytöstä sopimuksen irtisanomisen jälkeiseltä ajalta, teoskappaleiden valmistuksesta skannaamalla sekä moraalisten oikeuksien loukkaamisesta. Toissijaisia vaatimuksia olivat kuvien virheellisen skannaamisen ja kuvien käytön kieltäminen sekä virheellisten kuvien poistaminen kuva-arkistosta ja muista tallennusvälineistä. Kuvat oli skannattu ennen kirjallisen sopimuksen tekemistä, ja kirjallisenkin sopimuksen sisältö oli epäselvä. Kirjallinen sopimus oli koskenut valokuvien myyntiä ”kaikin oikeuksin” vuodesta 1997 alkaen. Sopimus oli siis tarkoittanut kuvien käyttöä ja julkaisuoikeutta, ei omistusoikeuden siirtoa. NKL oli loukannut H:n moraalisia oikeuksia saattamalla yleisön saataviin huonolaatuisia kuvia, jotka olivat yhdistettävissä valokuvaajaan. Valokuvat olivat olleet ns. teosvalokuvia, joihin kohdistuvia moraalisia oikeuksia ei voitu luovuttaa (TekL 3.3 §).
NKL oli kiistänyt kanteen. H oli voinut, ja olikin, kirjallisella sopimuksella luovuttanut kaikki oikeutensa valokuviin NKL:lle (TekL 49 a §). Niinpä NKL oli voinut lupaa kysymättä hyödyntää kuvia ilman, että se oli loukannut valokuvaajan moraalisia oikeuksia. Teknisluonteiset muutokset valmistettaessa kuvista kappaleita eivät loukanneet valokuvaajan moraalisia oikeuksia. Kysymys oli ollut tilatuista valokuvista, joihin oikeudet siirtyvät tilaajalle ilman sopimustakin (TekL 40 c §). Sopimuksen irtisanomisella ei ollut ollut vaikutuksia sen voimassaoloaikana syntyneisiin oikeuksiin. NKL ei ollut skannannut valokuvia virheellisesti vaan yleisesti hyväksyttyjen standardien mukaisesti. H:lle oli lähetetty esimerkkikuvia väärässä tiedostomuodossa, mistä johtui kuvien huono laatu. Arkistossa olleet kuvat sen sijaan olivat olleet hyvälaatuisia. Vain kuudella NKL:n henkilöstöön kuuluvalla henkilöllä oli pääsy arkistoon.
KäO tulkitsi sopimuksella tarkoitetun käyttöoikeuden luovutuksen lisäksi myös omistusoikeuden luovutusta. Vaikka tekijänoikeudenluovutussopimuksia tulkitaankin suppeasti, voitiin skannaamista pitää H:n ja NKL:n välisen sopimuksen perusteella sallittuna. Sopimuksen irtisanomisella ei ollut vaikutusta sopimuksen voimassaoloaikana maksettuhin ja luovutettuihin hyödykkeisiin. Tämä ei ollut kohtuutonta H:lle, koska hän oli saanut aikoinaan valokuvista normaalin vastikkeen. KäO:lle esitetyt valokuvat olivat vaikuttaneet laadukkailta ja ammattivalokuvaajan ottamilta, lukuunottamatta yhden kuvan suurennosta. Merkityksellistä oli, että huonolaatuisia kuvia ei ollut painettu tai muuten saatettu yleisön saataviin. Lopputulokseen ei olisi vaikuttanut se, olivatko valokuvat ns. tavallisia vai teosvalokuvia. Niinpä tätä ei ratkaistu.
Näillä perusteilla KäO hylkäsi kaikki H:n vaatimukset.