Pneuplanin palveluksessa ollut X oli siirtynyt Raumasterin palvelukseen ja ilmaissut Pneuplanille kuuluvia pneumaattisten kuljettimien valmistamista koskevia yrityssalaisuuksia Raumasterin johdolle sekä oikeudettomasti käyttänyt niitä. KO ja HO olivat tuominneet X:n yrityssalaisuuden rikkomisesta. KO oli tällöin tehnyt henkilövastaajista syyttämättäjättämispäätökset, koska näyttöä ei ollut siitä, että he olisivat X:n toiminnasta tietoisena sallinut yrityssalaisuuksien käytön tai että he olisivat itse käyttäneet niitä.
Käsillä olevassa asiassa syyttäjä väitti, että X oli saattanut yrityssalaisuudet henkilövastaajien tietoon ja että nämä olivat käyttäneet niitä oikeudettomasti. Syyttäjä vaati heille rangaistusta yrityssalaisuuden rikkomisesta sekä yhteisösakkoa Raumasterille. Syyttäjä katsoi voivansa peruuttaa syyttämättäjättämispäätökset ROL 1:11 nojalla sillä perusteella, että päätökset olivat perustuneet olennaisesti puutteellisiin tietoihin. Asianomistaja Pneuplan yhtyi vaatimukseen ja vaati lisäksi toissijaisesti vahingonkorvausta. Henkilövastaajat vaativat syytteen tutkimatta jättämistä vedoten sen puutteellisuuteen, heistä aiemmin tehtyihin syyttämättäjättämispäätöksiin ja syyteoikeuden vanhentumiseen. Toissijaisesti he vaativat syytteen hylkäämistä.
KO totesi, ettei vastaajien väite siitä, etteivät he olleet tienneet X:n menettelystä, ollut uskottava. He olivat KO:n mukaan hyvin tienneet, mistä yrityssalaisuuksien käytöstä heitä syytetään, joten vaatimus syytteen tutkimatta jättämisestä sen yksilöimättömyyden perusteella oli hylättävä. Yrityssalaisuuksien rikkominen oli väitetysti jatkunut Raumasterissa vielä X:n saaman tuomion jälkeen, ja syyttäjä oli saanut tästä uutta todistelua. Asiassa oli siten ilmennyt sellaista uutta selvitystä, jonka perusteella syyttämättäjättämispäätökset olivat perustuneet olennaisesti puutteellisiin tietoihin. Kokonaisuutena arvioiden vastaajien tahallisuutta koskeva arviointi asettui KO:n mukaan uuteen valoon koko tekoajan osalta, joten syyttäjällä oli ollut oikeus peruuttaa syyttämättäjättämispäätökset.
KO:n mukaan mm. Raumasterin piirustuksista ja tarjouksista ilmeni selvästi, että sillä oli ollut Pneuplanille kuuluvaa aineistoa ja siinä olevaa tietoa oli hyödynnetty omien asiakirjojen valmistamisessa. Raumasterin toiminnassa oli katsottava käytetyn Pneuplanilta kopioitua aineistoa syytteessä selostetulla tavalla. KO katsoi myös selvitetyksi, että Pneuplanilla oli ollut tahto pitää yrityssalaisuuksiksi katsomansa tiedot salassa ja se oli näin myös tehnyt. Asiassa tuli vielä selvittää se, oliko ko. tiedoissa kyse yrityssalaisuuksista vai olivatko ne suhteessa Raumasteriin yleistä tietoa sen osaamistasosta johtuen. KO nimittäin katsoi Pneuplanin osaamistason siirtyneen Raumasterille X:n ja neljän muun työntekijän siirryttyä sinne.
KO katsoi näytetyksi, että tiedoissa oli kyse yrityssalaisuuksista ottaen erityisesti huomioon Pneuplanilta tuotujen tietojen määrän. Tietokokonaisuuden avulla Raumaster oli välittömästi päässyt varteenotettavaksi pneumaattisten kuljetusjärjestelmien toimittajaksi ja tietojen käyttäminen oli ollut omiaan aiheuttamaan taloudellista vahinkoa Pneuplanille. Tämän jälkeen tuli selvittää, olivatko yrityssalaisuudet vanhentuneet eli menettäneet luonteensa yrityssalaisuuksina ajan kuluessa. Näin oli KO:n mukaan tapahtunut Pneuplanilta saatujen teknisten tietojen osalta parissa vuodessa eli viimeistään vuonna 2007, jonka jälkeen niiden käyttäminen ei ollut ollut omiaan aiheuttamaan sille RL 30:11:ssä tarkoitettua vahinkoa. Yrityssalaisuuden vanhentumisen tarkastelussa korostui Raumasterin osaamistaso X:n saapumisen jälkeen. KO:n mukaan yrityssalaisuuden väärinkäyttöä koskevan rikossäännöksen tunnusmerkistön mukainen menettely oli päättynyt vuonna 2007.
Syyteoikeuden vanhentumista koskevien säännösten nojalla KO totesi, että yrityssalaisuuden väärinkäyttöä ja siihen perustuvan yhteisösakkoa koskevan vaateen viiden vuoden vanhentumisaika rikoksen tekopäivästä laskettuna oli kulunut umpeen, kun haaste oli annettu tiedoksi vastaajille vasta heinäkuussa 2015. KO hylkäsi syyteoikeuden ja yhteisösakkovaatimuksen vanhentuneina. Myös yksityisoikeudellinen vahingonkorvaus-vaatimus hylättiin vanhentuneena, koska se oli esitetty ensimmäistä kertaa heinäkuussa 2015.
(MT)