-verkkolehtiA oli vaatinut, että MAO 1) vahvistaa, että Alma Media Suomi Oy:llä (”vastaaja”) ei ole oikeutta valmistaa A:n huhtikuussa 2020 Instagramissa julkaisemasta A:ta esittävästä kuvasta kappaleita ja saattaa niitä yleisön saataviin; 2) kieltää vastaajaa 150.000 euron sakon uhalla uudistamasta menettelyä, jossa vastaaja on julkaisemalla kopion vaatimuskohdassa 1 kuvatusta kuvasisällöstä valmistanut siitä kappaleita ja saattanut niitä yleisön saataviin; 3) velvoittaa vastaajan suorittamaan A:lle hyvityksenä 75.000 euroa ja toissijaisesti, vahingonkorvauksena 75.000 euron ja tuomitun hyvityksen erotuksen viivästyskorkoineen; ja 4) määrää vastaajan tuomion julkistamisesta A:lle aiheutuvat kustannukset, määrältään 14.000 euroa. Lisäksi A oli vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hänen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulunsa yhteensä 94.655,95 eurolla viivästyskorkoineen.
Vastaaja oli vaatinut, että MAO hylkää A:n kanteen kokonaisuudessaan. Lisäksi vastaaja oli vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut yhteensä 28.175 eurolla viivästyskorkoineen.
Asiassa oli riidatonta, että A oli julkaissut huhtikuussa 2020 valokuvan Instagram-tilinsä Stories-osiossa, jossa kysymyksessä oleva valokuva on ollut näkyvillä 24 tunnin ajan. Vastaajan julkaisema Iltalehti oli julkaissut valokuvasta ottamansa kuvankaappauksen 17.4.2020 lehden verkkoversion artikkelissa. Asiassa oli myös riidatonta, että kuvankaappaus oli 24.4.2020 poistettu Iltalehden artikkelista vastaajan toimesta. Artikkeli ilman kuvankaappausta oli edelleen saatavilla lehden verkkosivuilla.
Asiassa oli ennen muuta kysymys siitä, oliko vastaaja loukannut A:n TekijäL:iin perustuvaa yksinoikeutta ottamalla kuvankaappauksen A:n julkaisemasta valokuvasta ja julkaisemalla sen Iltalehden verkkoversion artikkelissa, vai oliko vastaajalla ollut oikeus tähän menettelyyn TekijäL:n tekijänoikeuden rajoitussäännösten perusteella.
MAO katsoi, että vastaajan julkaisemassa artikkelissa ei ollut kysymys TekijäL 25 §:ssä tarkoitetun päiväntapahtuman selostamisesta. Vastaajalla ei siten ollut oikeutta kantajan julkaiseman valokuvan käyttämiseen sanotun säännöksen perusteella
Asiassa katsottiin näytetyksi, että vastaaja oli loukannut A:n valokuvaajan yksinoikeutta. MAO vahvisti, ettei vastaajalla ollut oikeutta saattaa yleisön saataviin A:n valokuvasta valmistamaansa kuvankaappausta Iltalehden verkkoversiossa julkaistussa artikkelissa.
MAO kielsi vastaajaa saattamasta yleisön saataviin A:n valokuvan kappaletta Iltalehden verkkoversiossa julkaistussa artikkelissa. MAO totesi, ettei kielto rajoita vastaajan julkaiseman Iltalehden sananvapauden toteutumista eikä myöskään rajoita tai määritä journalistisista päätösvaltaa eli sitä, minkälaista toimituksellista sisältöä vastaaja saa luoda tai julkaista jatkossa.
MAO velvoitti vastaajan suorittamaan A:lle hyvityksenä 5.000 euroa viivästyskorkoineen. Asianosaiset olivat olleet yksimielisiä siitä, ettei asiassa arvioitavana olevaan vastaajan menettelyyn liittyen ollut olemassa tavanomaisia lisenssimaksuja. MAO otti hyvityksen määrän lähtökohdaksi sen korvaustason, joka on määriteltävissä lehtiartikkelien yhteydessä julkaistaville valokuville. Tämän lisäksi MAO huomioi hyvityksen arvioinnissa A:n Instagram-tilin ja siellä julkaistavien kuvien luonteen sekä A:n tunnettuuden kaltaisia tekijöitä.
Tilanteessa, jossa A oli pääosin voittanut asian mutta ei kuitenkaan niin, että sen häviöllä olisi vain vähäinen merkitys, vastaaja oli velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut palkkion ja kulujen osalta yhteensä 65.000 eurolla viivästyskorkoineen.
MAO hylkäsi kanteen muilta osin. Vahingonkorvauksen osalta MAO katsoi jääneen näyttämättä, että vastaajan menettelystä olisi aiheutunut sellaista vahinkoa, joka tulisi korvattavaksi asiassa tuomittavan hyvityksen lisäksi. Tuomion julkistamista koskevan korvausvaatimuksen osalta MAO totesi, ettei kyseisen säännöksen tarkoituksena ole, että tuomion julkistaminen olisi säännönmukainen menettely. Asiassa ei ollut ilmennyt aihetta sellaiseen julkistamiseen tai julkistamistapojen käyttämiseen, josta vastaaja olisi ollut syytä velvoittaa suorittamaan korvausta A:lle.
(JT)