-verkkolehtiAsiassa oli kyse patentin kumoamisesta sekä keksinnön patentoitavuuden arvioinnista.
UPM-Kymmene Oyj oli vuonna 2010 hakenut patenttia keksinnölle nimeltä ”Menetelmä sekä tietojärjestelmä leimikon korjuu- ja kuljetuskelpoisuuden määrittämiseksi”. PRH myönsi keksinnölle patentin numerolla FI 123208. Metsäliitto Osuuskunta oli tehnyt PRH:lle väitteen patenttia vastaan ja vaatinut sen kumoamista. PRH hyväksyi väitteen ja kumosi patentin kokonaisuudessaan.
UPM-Kymmene Oyj valitti päätöksestä MAO:een. MAO:ssa UPM-Kymmene Oyj vaati patentin pysyttämistä voimassa joko ensisijaisten, toissijaisten, kolmassijaisten tai neljässijaisten patenttivaatimusasetelmien mukaisessa muodossa.
Patenttilain 1 §:n 1 momentin mukaan, joka on tehnyt mihin tekniikan alaan tahansa liittyvän keksinnön, jota voidaan käyttää teollisesti, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada patentin keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyödyntämiseen. Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi verrattuna siihen, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä.
MAO arvioi valittajan esittämiä patenttivaatimusasetelmia suhteessa tunnettuun tekniikkaan patentin myöntämisen edellytysten selvittämiseksi. Ensisijainen patenttivaatimusasetelma muodostui kahdesta itsenäisestä patenttivaatimuksesta: menetelmää koskevasta vaatimuksesta 1 ja tietojärjestelmää koskevasta vaatimuksesta 9 sekä näihin liittyvistä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista. Toissijainen ja kolmassijainen patenttivaatimusasetelma muodostuivat myös joko menetelmää tai tietojärjestelmää koskevista itsenäisistä ja niihin liittyvistä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista.
Itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen menetelmään sisältyi mm. tietokoneita, palvelimia ja tietokantoja, joita oli pidettävä teknisinä välineinä, minkä tyyppisiä menetelmiä oli EPO:n valituslautakuntien oikeuskäytännössä katsottu yleisesti ottaen pidettävä patentoitavissa olevina. Myös vaatimuksen 9 mukainen keksintö täytti patentoitavissa olevalle keksinnölle säädetyt edellytykset.
Uutuuden osalta sen sijaan MAO arvioi patenttivaatimuksen 1 piirteen P1 olevan sen ainut tekninen piirre. Muut piirteet liittyivät olemassa olevan tiedon hakemiseen tai tallentamiseen. Piirre 1 ilmeni viitejulkaisuista. Siten MAO katsoi, että kun itsenäisten patenttivaatimuksen 1 ja sitä vastaavan vaatimuksen 9 mukaiset keksinnöt eivät viitejulkaisuihin nähden olleet uusia, ei niiden mukaiset keksinnöt olennaisesti eronneet siitä mikä oli tullut tunnetuksi viitejulkaisuista. Kun keksinnöt eivät tämän vuoksi olleet patentoitavissa, ei ollut tarpeen lausua patentoinnin esteistä eikä epäitsenäisten patenttivaatimusten mukaisten keksintöjen patentoitavuudesta. Sama koski muita patenttivaatimusasetelmia.
Valittajan esittämistä patenttivaatimusasetelmista yksikään ei MAO:n mukaan ollut hyväksyttävissä.
MAO hylkäsi valituksen.
(AL)