Asiassa oli kyse siitä, oliko Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) voinut esittämillään perusteilla jättää patenttilain 71 a §:n mukaisen esityksen tutkimatta. Asian taustalla oli Incaendium Initiative Corporationin (IIC) tekemä kansainvälinen patenttihakemus, jossa Suomi oli ollut nimettynä maana. Vastaanottavana viranomaisena toiminut Yhdysvaltain patentti- ja tavaramerkkivirasto oli ilmoittanut 19.3.2024, että mainittu kansainvälinen patenttihakemus oli katsottu peruutetuksi hakemuksen puutteiden ja puuttuvien maksujen vuoksi. ICC oli tehnyt 4.10.2024 PRH:lle patenttilain 71 a §:n mukaisen esityksen, että kansainvälistä patenttihakemusta koskevat toimenpiteet, jotka olisi tullut suorittaa vastaanottavassa viranomaisessa ja joiden suorittamatta jäämisestä on seurannut patenttihakemuksen katsominen peruutetuksi, katsottaisiin suoritetuksi määräajassa. PRH jätti asian tutkittavaksi ottamatta.
ICC valitti päätöksestä markkinaoikeuteen (MAO) ja vaati, että se kumoaa PRH:n valituksenalaisen päätöksen ja hyväksyy yhtiön esityksen. Toissijaisesti yhtiö vaati, että MAO palauttaa asian PRH:lle tutkittavaksi. ICC:n mukaan PRH oli katsonut virheellisesti, että patenttilain 71 a §:n 3 momenttiin vetoaminen edellyttää vireillä olevaa kansainvälistä hakemusta, että vastaanottavalle viranomaiselle kuuluvia maksuja ei voisi maksaa PRH:lle ja että esitystä ei ole tehty määräajassa.
MAO katsoi, että PRH jätti virheellisesti esityksen tutkimatta sillä perusteella, ettei patenttilain 71 a §:n 3 momentti soveltuisi tilanteeseen. MAO:n mukaan kyseinen säännös kattaa myös kansainvälisessä vaiheessa noudatettavia määräaikoja koskevat tilanteet, joista on vastaavasti säädetty kansallisessa laissa. Lisäksi MAO totesi, että valittaja oli suorittanut kansalliseen vaiheeseen siirtymisen edellyttämät toimet, joten edellytykset esityksen tekemiselle olivat täyttyneet. Näin ollen PRH ei voinut jättää asiaa tutkimatta myöskään toimivallan puuttumiseen vedoten. Ratkaisevaa oli siten se, oliko esitys tehty kahden kuukauden määräajassa.
MAO arvioi määräajan alkamisajankohtaa ja totesi, että määräaika lasketaan päivästä, jolloin patenttihakemuksesta vastuussa oleva henkilö on tullut tietoiseksi siitä, ettei määräaikaa ollut noudatettu. Valittaja esitti, että se oli vaihtanut patenttiasiamiestoimistoa patenttihakemuksen tekemisen jälkeen ja muutoksessa sattuneen virheen vuoksi uusi asiamies ei ollut tullut tietoiseksi huomautuksista. MAO katsoi, että hakijan nimettynä asiamiehenä on ollut aiempi asiamies, jonka on katsottava vastaanottaneen lukuisia tiedonantoja määräaikojen laiminlyönneistä. Määräajan katsottiin siten alkaneen viimeistään maaliskuussa 2024. 4.10.2024 tehtyä esitystä ei siten ollut tehty patenttilain mukaisessa kahden kuukauden määräajassa. Näin ollen PRH ei ollut menetellyt virheellisesti jättäessään esityksen tutkittavaksi ottamatta. MAO hylkäsi valituksen.
(VJ)