R-Group Baltic Oü (R-Group) nosti patenttinsa FI 127809 “Vaarnalenkki” (kannepatentti) perusteella Exmet Oü:öötä ja Exmet PA Oü:öötä vastaan (yhdessä Exmet) vahvistus-, kielto- ja korvauskanteen. Exmet vaatii markkinaoikeutta (MAO) hylkäämään kanteen. Asianosaiset sopivat, että MAO ratkaisee vahvistus- ja kieltovaatimukset välituomiolla ennen mahdollista korvausvaatimuksen ja siihen liittyvän editiovaatimuksen ratkaisemista. Kumpikin asianosainen vaatii toista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
MAO katsoi, että asiassa oli kysymys siitä loukkasiko Exmet R-Groupin patenttia. Tulkittaessa patentin laajuutta patenttilain 39 §:n ohjeistamalla tavalla, tulee MAO:n mukaan ottaa huomioon EPC 69 artikla. MAO tutki kanteen ja päätyi hylkäämään sen kokonaan. Lisäksi se velvoitti R-Groupin korvaamaan Exmetin oikeudenkäyntikulut 55.000 eurolla viivästyskorkoineen.
Ensinnäkin MAO totesi, että riidatonta oli, että kannepatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteiden P1–P7 mukainen vaarnalenkkituote yksittäisenä tuotteena oli tunnettua tekniikkaa patentin etuoikeuspäivänä. Mao myös katsoi, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 suojapiiri kattaa vähintään kolme vaarnalenkkituotetta käsittävän vaarnalenkkituotteiden sarjan, jossa kussakin tuotteessa on yksi kotelo ja yksi koteloon kiinnitetty vaijerilenkki. Lisäksi tämän sarjassa on tuomion 17 kohdassa kuvattu rei’itys. Tämä kannepatentti ei MAO:n mukaan sen vuoksi käsitä tunnettuun tekniikkaan etuoikeuspäivänä kuulunutta yksittäistä vaarnalenkkituotetta, jossa on vaijerilenkille tarkoitettu rei’itys jonkin välimatkan päässä kotelon päästä.
Lisäksi riidatonta oli, että tietyt vastaajien tuotteet yksittäisinä tuotteina täyttävät itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet P1–P7, jolloin ne ovat yksittäisinä tuotteina olleet tunnettua tekniikkaa kannepatentin etuoikeuspäivänä. Kantajan mukaan kannepatentin loukkauksen muodostaa tuote-esitteessä kuvattu myös piirteiden P8–P11 osalta ja tietyt todistajanlausunnot. Näiden perusteella kantaja väittää, että vaikka yksittäinen tuote ei loukkaa patenttia, tapa jolla niitä on myyty, loukkaa sitä. Vastaajat ovat kiistäneet kannepatentin piirteiden P8–P11 täyttymisen sillä perusteella, nämä heidän myymänsä erilliset versiot eivät muodosta kannepatentin patenttivaatimuksen 1 mukaista kolmen vaarnalenkkituotteen sarjaa.
MAO kuitenkin katsoi, että ei ole näytetty, että vastaajan kyseisiä tuotteita myytäisiin vähintään kolmen tuotteen sarjana, kuten kantajan patentissa on kuvattu. Esitteen perusteella on todettavissa, että kukin tuotteista on ollut myynnissä itsenäisenä tuotteena, jota on voinut ostaa riippumatta siitä, ostetaanko muita tuotteita. Muustakaan todistelusta ei MAO:n mukaan voitu päätellä, että patentin vaatimuksia P8–P11 loukattaisiin. R-Group:lla olisi ollut MAO:n mukaan todistustaakkaa loukkauksesta. Koska kantaja ei ole edellä esitetyin perustein osoittanut, että vastaajat olisivat maahantuoneet, markkinoineet tai myyneet vaarnalenkkituotteitaan vähintään kolmen tuotteen sarjoina, kannepatentin loukkausta ei näytetty toteen ja vahvistus ja kieltovaatimukset hylättiin.
MAO määräsi hävinneen osapuolen kustantamaan kohtuullisen määrän voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikuluista.