Tapauksessa oli kyse siitä, oliko Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) päätös hylätä Haahtela-kehitys Oy:n patenttihakemus (FI 20195225), lainmukainen. Haahtela-kehitys Oy oli hakenut patenttia 25.3.2019, ja PRH oli hylännyt hakemuksen 2.4.2024, Peruste hakemuksen hylkäämislle oli, ettei keksintö täyttänyt patenttilain mukaisia edellytyksiä. Hylkäyspäätöksen jälkeen Haahtela-kehitys Oy valitti asiasta markkinaoikeuteen (MAO).
Haahtela-kehitys Oy katsoi, että PRH oli arvioinut keksinnön virheellisesti ei-uutena ja ei-keksinnöllisenä patenttilain 2 §:n vastaisesti sekä jättänyt huomioimatta patenttivaatimusten olennaisia piirteitä. Lisäksi Haahtela-kehitys Oy väitti, että päätös oli puutteellisesti perusteltu hallintolain vaatimusten näkökulmasta ja että hakemus oli hylätty ilman, että sille oli varattu mahdollisuutta lausua uusista hylkäysperusteista. Erityisesti Haahtela-kehitys Oy katsoi, että väite lisätystä materiaalista oli tosiasiallisesti ollut hylkäysperuste, vaikka siitä ei ollut annettu mahdollisuutta lausua ennen päätöksentekoa. Valittajan mukaan patenttivaatimusten muutokset perustuivat alkuperäiseen hakemukseen, eikä kyse ollut kielletyn lisäyksen tekemisestä.
PRH puolestaan katsoi, ettei valituksessa ollut esitetty perusteita päätöksen kumoamiselle. Sen mukaan keksintö ei ollut uusi suhteessa aiempaan tekniikkaan (viitejulkaisut D1 ja D2) patenttilain 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla. PRH katsoi lisäksi, että osa patenttivaatimusten piirteistä oli epäteknisiä, minkä vuoksi niitä ei ollut otettu huomioon uutuus- ja keksinnöllisyysarvioinnissa. PRH:n mukaan patenttivaatimuksiin tehdyt muutokset eivät myöskään olleet hyväksyttäviä patenttilain 13 §:n perusteella, koska ne laajensivat keksintöä alkuperäisestä hakemuksesta. PRH kuitenkin katsoi, että varsinainen hylkäysperuste oli patenttilain 2 §:n mukaisen uutuuden puuttuminen.
Markkinaoikeuden ratkaistavaksi tuli ensisijaisesti, oliko PRH menetellyt hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaisesti varaamalla valittajalle tilaisuuden lausua kaikista sellaisista selvityksistä ja seikoista, jotka olivat vaikuttaneet asian ratkaisuun. Lisäksi arvioitavaksi tuli, oliko PRH esittänyt patenttilain 16 §:ssä tarkoitetun hakemuksen hyväksymisen esteen ilman, että valittajalle oli varattu tilaisuutta lausua siitä ennen hakemuksen hylkäämistä. Toissijaisesti asiassa oli kysymys siitä, sisälsivätkö patenttivaatimukset lisättyä materiaalia ja täyttyivätkö patentoitavuuden edellytykset.
MAO katsoi, että PRH oli tehnyt menettelyvirheen. PRH oli perustanut hylkäyspäätöksensä osittain sellaiseen selvitykseen, että tietyt patenttivaatimusten piirteet olivat epäteknisiä ja jätetty tämän vuoksi huomiotta uutuusarvioinnissa. Tästä ei ollut annettu valittajalle tilaisuutta lausua ennen lopullista päätöksentekoa. Lisäksi PRH oli pitänyt patenttivaatimusten muutosta sellaisena, joka ei ollut sallittu patenttilain 13 §:n perusteella, ja näin ollen kyse oli patenttilain 16 §:ssä tarkoitetusta hyväksymisen esteestä. Tästäkään esteestä valittajalle ei ollut varattu tilaisuutta lausua ennen asian ratkaisemista.
MAO katsoi, että PRH:n päätös patenttihakemuksen hylkäämisestä oli perustunut selvitykseen ja esteeseen, joista valittajalla ei ollut ollut hallintolain 34 §:ssä ja patenttilain 16 §:ssä tarkoitettua tilaisuutta lausua ennen asian ratkaisemista. Näin ollen MAO kumosi PRH:n päätöksen ja palautti asian sille uudelleen käsiteltäväksi. MAO ei ottanut kantaa itse patentin myöntämisen edellytyksiin.
(KT)