-verkkolehtiAsiassa oli kysymys patenttilain 71 a §:n soveltamisesta eli siitä, oliko valittajana olevien patentinhaltijoiden katsottava toimineen niin huolellisesti kuin olosuhteet ovat vaatineet kyseessä olevan eurooppapatentin voimaansaattamiseksi Suomessa.
Euroopan patenttivirasto oli 20.12.2017 myöntänyt ArcelorMittal, Centro Sviluppo Materiali S.p.A. ja Netherlands Organization for Applied Scientific Research (TNO) -nimisille tahoille eurooppapatentin numero EP 2 456 901. Kyseinen eurooppapatentti on siten tullut saattaa voimaan viimeistään 20.3.2018. Pantentin haltijat eivät olleet suorittaneet eurooppapatentin voimaansaattamisen edellytykseksi säädettyä julkaisumaksua määräajassa, mistä johtuen eurooppapatenttia ei oltu katsottu saatetun voimaan Suomessa määräajassa. ArcelorMittal, Centro Sviluppo Materiali S.p.A. ja Netherlands Organization for Applied Scientific Research (TNO) tekivät PRH:lle patenttilain 71 a §:n mukaisen esityksen siitä, että voimaansaattamisen Suomessa katsottaisiin suoritetuksi määräajassa. PRH on 20.5.2019 antamallaan päätöksellä hylännyt edellä mainitun esityksen.
Patentinhaltijat vaativat MAO:ssa, että valituksenalainen PRH:n päätös kumotaan ja että yhtiön esitys hyväksytään. Valittajien mukaan niiden käyttämällä patenttiasiamiestoimistolla oli ollut käytössään sinänsä toimiva valvontajärjestelmä, josta huolimatta eurooppapatentin voimaansaattamisesta vastanneen henkilön inhimillisen virheen vuoksi julkaisumaksu oli jäänyt maksamatta määräajassa. Tämä oli jäänyt huomaamatta ja korjaamatta kun asian valvonnasta vastannut henkilö oli lopettanut valvonnan voimaansaattamisesta vastanneen henkilön merkittyä voimaansaattamisen suoritetuksi.
MAO arvioi, että asiassa esitetyn perusteella valittajien käyttämällä patenttiasiamiestoimistolla oli ollut kysymyksessä olevana ajankohtana käytössään määräpäivien seuranta- ja valvontajärjestelmä, joka oli järjestetty perustuen voimaansaattamisen määräaikaan. Yksi henkilö oli ollut vastuussa eurooppapatentin voimaansaattamisen hoitamisesta määräpäivään mennessä ja toinen tämän valvonnasta.
MAO totesi, ettei asiassa esitetyn mukaan patenttiasiamiestoimiston käyttämään järjestelmään ollut sisältynyt minkäänlaista todellista varmistumista julkaisumaksun tulemisesta maksetuksi. Tämä huomioon ottaen MAO katsoi, ettei julkaisumaksun jäämisen maksamatta määräajassa oltu osoitettu johtuneen muuten toimivaksi osoitetun järjestelmän yksittäisestä tai satunnaisesta virheestä. Valittajien ei näin ollen ollut katsottava osoittaneen toimineensa asiassa niin huolellisesti kuin olosuhteet olivat vaatineet. MAO hylkäsi valituksen.
(AL)