Tiivistelmä 29.7.2013/AL
Moxom Oy oli joulukuun 2001 loppupuolella tuonut markkinoille ilotulitteen, jota oli markkinoitu nimellä ”Leijonalaukaus”. Tuotetta mainostettiin ”Rakettikeiu”-nimisessä mainosjulkaisussa ja hakijan ilmoituksen mukaan myös lehdissä ja televisiossa. Tuotetta myytiin ja markkinoitiin myös joulukuun 2002 lopulla. Lohjan Ilotulitus ja Tuhatloiste olivat joulukuun loppupuolella 2002 tuoneet markkinoille ”Lion King” ja ”Iso-Leijona” -ilotulitteet. Tuotteita mainostettiin Tuhatloiste Oy:n ”Kruuti-Sanomat” -nimisessä mainosjulkaisussa.
Moxom vaati, että Lohjan Ilotulitusta ja Tuhatloistetta kielletään käyttämästä ilotulitteiden markkinoinnissa Moxom:n markkinoiman ”Leijonalaukaus”-nimisen tuotteen ulkoasua ja pakkausta väritykseltään, kuvioinniltaan ja teksteiltään jäljitteleviä ulkoasuja ja pakkauksia sekä erityisesti Thunder King -tyyppisten tuotteiden markkinoinnissa nimeen ”Leijonalaukaus” sekoitettavissa olevia tuotenimiä. Hakija oli asian pääkäsittelyssä rajoittanut vaatimustaan siten, että vaadittu kielto koski ainoastaan vastaajien markkinoimia ”Lion King” ja ”Iso-Leijona” -ilotulitteita.
MAO hylkäsi Moxom:n hakemuksen. MAO katsoi, että vaikka vastaajien tuotteiden kääreet oli sommiteltu samankaltaisella tavalla kuin hakijan tuotteen kääre ja kuvituksessa oli samankaltaisia elementtejä, kääreiden kuvituksen yksityiskohdat olivat kuitenkin erilaiset ja värien sävyt poikkesivat toisistaan. Myös tuotteiden nimet olivat erilaiset ja ne oli merkitty tuotteisiin selvästi erilaisella tekstityypillä eikä tuotteita myyty samoissa liikkeissä. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä siitä, että tuote olisi sen markkinoinnin perusteella yleisesti voitu yhdistää vastaajayhtiöön, eikä siitä, että hakijan tuote olisi nimen ”Rakettikeiu” perusteella tullut ennen vastaajien tuotteiden markkinoille tuloa tunnetuksi hakijan tuotteena. Hakijan ei ollut näyttänyt, että sen tuote olisi ennen vastaajien tuotteiden markkinoille tuloa jo tullut markkinoilla siinä määrin tunnetuksi, että se olisi ostajien keskuudessa ollut ulkoasunsa perusteella yhdistettävissä nimenomaan hakijayhtiöön. Edellä mainituilla perusteilla MAO katsoi, että vastaajat eivät olleet sanottuja tuotteita markkinoidessaan menetelleet elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti eivätkä muutoinkaan hakijan kannalta sopimattomasti.