Tiivistelmä 30.7.2013/AL
Hakijayhdistyksen omistamaa Kuningatar Hunaja -tuotepakkausta käytettiin hakijayhdistyksen jäseninä olevien hunajantuottajien hunajan markkinoinnissa. Pakkaus oli valkoinen muovipurkki, jota kiersi keltasävyinen kuvio. Pakkauksen tekstit olivat pääosin sinisiä. Pakkauksessa oli tummankeltaista kennokuviota ja apilankukkia sekä kaksi mehiläistä. Pakkauksen etupuolelle oli merkitty ”Kuningatar Hunaja” ja toiselle puolelle ”Drottning Honung”, ja näiden tekstien alle ”suomalainen luonnontuote” ja ”finländsk naturprodukt”. Hakijan pakkauksessa oli merkintä siitä, että pakkaukseen pakattiin vain jäsenten hunajaa. Vastaaja, joka oli myös jäsenenä hakijayhdistyksessä, oli tuonut markkinoille oman tuotepakkauksen, jossa markkinoidaan vastaajan hunajaa. Vastaajan pakkaus oli valkoinen muovipurkki, jossa oli keltasävyinen kuvio. Pakkauksen isommat tekstit olivat sinisiä. Pakkauksen kuviona oli tummankeltainen kennokuvio ja kaksi apilankukkaa. Pakkauksen etupuolelle oli merkitty ”Suomalainen Hunaja” ja sen alle ”aito luonnontuote”. Pakkaukseen oli merkitty vastaajan nimi ja osoite.
Suomen Mehiläishoitajain Liitto (SML) vaati, että Hunajaparatiisia kielletään SopMenL:n 1 §:n nojalla käyttämästä SML:n omistamaa tuotepakkausta jäljittelevää tuotepakkausta Suomalainen Hunaja -tuotteessaan.
MAO kielsi Hunajaparatiisia SopMenL:n 1 ja 6 §:n nojalla käyttämästä markkinoinnissaan hunajapakkausta, joka on väritykseltään, kuvioinniltaan ja suurimmilta teksteiltään edellä mainituin tavoin samankaltainen kuin hakijan hunajapakkaus, ellei pakkausta riittävästi eroteta markkinoilla hakijan hunajapakkauksesta. MAO katsoi, että vaikka pakkauksissa oli pieniä eroavuuksia, muodostivat pakkaukset kuitenkin pitkälti samanlaisen kokonaisvaikutelman. Vastaajan pakkaukseen oli otettu ne elementit, jotka olivat pitkän ajan kuluessa muodostuneet hakijan pakkauksen tunnusomaisiksi piirteiksi, joten vastaaja oli hyödyntänyt hakijan goodwill-arvoa. Vastaajan pakkauksen samankaltaisuuden vuoksi ostaja oli myös saattanut luulla vastaajan pakkauksen olevan peräisin hakijayhdistyksestä. Ostaja oli sanotun pakkauksen valitessaan jopa saattanut luulla valinneensa hakijan hunajapakkauksen. Vastaajan pakkauksessa oleva pienikokoinen merkintä vastaajan nimestä ja osoitteesta ei ollut riittävästi erottanut vastaajan pakkausta hakijan pakkauksesta. Vastaajan pakkaus oli siten ollut omiaan antamaan virheellisen kuvan pakkauksen kaupallisesta alkuperästä. Edellä mainituilla perusteilla MAO katsoi, että vastaaja on käyttämällä hunajan markkinoinnissa edellä mainittua pakkausta menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti. MAO hylkäsi vaatimuksen kiellon ulottamisesta laajemmalti.