ABB Oy (kantaja) vaati, että MaO kieltää EL-Parts Oy:tä (vastaaja) 150.000 euron sakon uhalla markkinoimasta ja myymästä Elife KJR-71 -kojerasiaa tai muita ABB Oy:n AU3.2-kojerasian jäljitelmiä.
Kantajan AU3.2 -kojerasia oli saanut nykyisen ulkomuotonsa ja sinivalkoisen värinsä vuonna 1995. Kantaja oli huhtikuussa 2011 tehnyt pieniä uudistuksia kannen muotoiluun ja muuttanut kannen värin sinisestä punaiseksi. Vastaaja oli tuonut markkinoille toukokuussa 2011 Elife KJR-71 -kojerasiaan ja siihen liittyvät lisätarvikkeet.
Kantajan mukaan vastaajan kojerasia oli ulkomuodoltaan ja sinivalkoiselta väritykseltään kantajan kojerasian jäljitelmä. Tuotteiden välille syntyi sekaannusvaara sekä sähköalan ammattihenkilöiden että etenkin kuluttaja-asiakkaiden kohdalla. Lisäksi sekaannusvaarasta riippumatta vastaajan menettely oli kantajan mukaan joka tapauksessa kiellettyä maineen norkkimista. Kantaja myös totesi, että sen kojerasian huomattava tunnettuus osoitti sen valkoisen rungon ja sinisen kannen vakiintuneen kantajan tavaramerkiksi, ja näin ollen vastaaja loukkasi myös kantajan tavaramerkkioikeutta.
Vastaaja vaati, että MaO hylkää kantajan hakemuksen. Koska kantaja oli luopunut sinivalkoisesta värityksestä, oli vastaajan mukaan ilmeistä, että kyseisellä tuotteella ei ollut goodwill-arvoa enää vuonna 2011. Se, että kantaja oli muuttanut tuotesarjansa värityksen, esti myös sekaannuksen vaaran. Vastaaja oli selvästi markkinoinnissaan tuonut esille, että kyseessä oli Elife- kojerasia ja vastaajan tuote.
Kantajan kojerasian kannen sinistäkään väriä ei ollut käytetty tavaramerkkinä osoittamaan tuotteen alkuperää vaan sillä oli viitattu lähinnä kannen käyttötarkoitukseen. MaO katsoi, että kantaja ei ollut näyttänyt, että sillä olisi ollut Suomessa vakiintumisen perusteella yksinoikeus käyttää sinivalkoisen kojerasian ulkoasua tavaramerkkinään. Vastaajan menettely ei ollut toisen tavaramerkin suojaan perustuvan yksinoikeuden käytön perusteella SopMenL:n vastaista.
Kantajan sinivalkoisen kojerasian muoto ja kannen sininen väri olivat pääasiallisesti toiminnallisten tarkoitusperien määräämiä. Kantaja oli tuotteen markkinoinnin varsinaisen kohderyhmän keskuudessa hyvin tunnettu. Tuotteiden jakelukanavat kuitenkin poikkesivat toisistaan. Näillä perusteilla MaO katsoi olevan selvää, etteivät kojerasioita ostavat tai käyttävät tahot erehdy sekoittamaan kantajan ja vastaajan kojerasioita toisiinsa. Vastaajan orjallisena jäljittelynä kiellettäväksi vaadittu menettely ei siten ollut SopMenL:n vastaista.
Vastaaja oli markkinoinut kojerasiaansa selkeästi omilla kaupallisilla tunnuksillaan, eikä luomalla mielleyhtymää kantajaan tai sen tuotteeseen. Vastaajan tuotteen mahdollinen heikompilaatuisuus ei voinut aiheuttaa vahinkoa kantajalle. MaO katsoi, että vastaajan menettely ei ollut kantajan väittämin tavoin maineen norkkimisen tai maineen vahingoittamisen perusteella SopMenL:n vastaista.
MaO hylkäsi hakemuksen.
(MO)