Oy M. Haloila Ab (valittaja) oli 13.11.2007 tehnyt PRH:lle patenttihakemuksen ja 13.10.2008 hakemuksen kyseisen patenttihakemuksen muuntamisesta hyödyllisyysmallihakemukseksi. PRH oli 24.4.2009 rekisteröinyt valittajalle hyödyllisyysmallin numerolla FI 8268, jonka rekisteröinti oli päättynyt 30.11.2011 maksamattoman uudistusmaksun vuoksi. Valittaja oli 28.11.2012 tehnyt PRH:lle hyödyllisyysmallilain 26 a §:n mukaisen esityksen siitä, että hyödyllisyysmallin uudistamismaksu katsottaisiin suoritetuksi määräajassa. PRH oli 18.6.2013 antamallaan päätöksellä hylännyt valittajan tekemän esityksen.
Valittaja vaati, että valituksenalainen PRH:n päätös kumotaan ja yhtiön hyödyllisyysmallilain 26 a §:n mukainen esitys hyväksytään. Valittaja esitti noudattaneensa asiassa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja uudistamismaksun maksamatta jättäminen on johtunut inhimillisen virheen aiheuttamasta päivämääräsekaannuksesta. Uudistamismaksun maksupäivän perusteeksi maksun maksamisesta vastanneen yhtiön järjestelmään oli kirjattu virheellisesti ajankohta, jolloin patenttihakemuksen muuntamista hyödyllisyysmallihakemukseksi oli haettu, eikä patenttihakemuksen tekemispäivä, mistä johtuen järjestelmä oli ollut maksamassa uudistamismaksua vasta lokakuussa 2012.
PRH:n mukaan asiassa ei ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aiheen muuttaa valituksenalaista päätöstä. Valittajan virhe on johtunut uudistamismaksun maksamisesta vastanneelle yhtiölle annetuista puutteellisista tiedoista.
MAO totesi, että asiassa oli riidatonta, että hyödyllisyysmallin uudistamismaksun maksamista ei ole suoritettu hyödyllisyysmallilain 26 §:ssä säädetyssä määräajassa ja että valittaja oli kärsinyt oikeudenmenetyksen hyödyllisyysmallin rekisteröinnin päätyttyä 30.11.2011 maksamattoman uudistusmaksun vuoksi. Asiassa kyse oli siitä, oliko valittajan katsottava toimineen olosuhteiden vaatimalla huolellisuudella määräajan noudattamiseksi.
Hyödyllisyysmallilain 26 a § vastaa patenttilain 71 a §:ää. MAO viittasi Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytäntöön, jossa on katsottu, ettei kyseessä ole tavanomainen keino pidentää menetetty määräaika. Korjaamisperusteeksi on hyväksytty kuitenkin irrallinen virhe normaalisti tyydyttävässä järjestelmässä tai muuten toimivaksi osoitetun järjestelmän harvinainen ja satunnainen virhe.
MAO totesi, että valittaja ei ole sille nimenomaisesti varatusta tilaisuudesta huolimatta esittänyt valituksensa tueksi tarkempaa selvitystä uudistamismaksun maksamisesta vastanneen yhtiön järjestelmästä maksujen hoitamiseksi. Selvityksen puuttuessa ei ole mahdollista sanoa, onko uudistamismaksun maksamatta jääminen johtunut enemmän maksun maksamisesta vastanneen yhtiön maksujärjestelmän puutteellisuudesta vai järjestelmää kohdanneesta yksittäisestä virheestä.
MAO katsoi, ettei valittaja ollut osoittanut toimineensa hyödyllisyysmallilain 26 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla niin huolellisesti kuin olosuhteet ovat vaatineet hyödyllisyysmallin uudistamismaksun maksamisen määräajan noudattamiseksi.
MAO hylkäsi valituksen.
(VS)