Valmet Power Oy (vastaaja) oli 11.8.2005 hakenut patenttia keksintöön nimeltä ”Soodakattilan sularännialueen suojausjärjestely”. PRH oli 30.9.2010 myöntänyt vastaajalle patentin numerolla FI 121313. Andritz Oy (kantaja) oli tehnyt PRH:lle väitteen patenttia vastaan ja vaatinut, että patentti kumotaan kokonaisuudessaan. PRH oli 7.3.2014 antamallaan päätöksellä pysyttänyt patentin vastaajan PRH:lle toimittamien muutettujen patenttivaatimusten mukaisessa muodossa.
Kantaja vaati, että MAO kumoaisi PRH:n 7.3.2014 tekemän päätöksen ja kumoaisi patentin kokonaisuudessaan. Kantajan mukaan kysymyksessä oleva keksintö ei olennaisesti eronnut aikaisemmin tunnetusta tekniikan tasosta. Keksinnön järjestely sularännin ympäristön suojaamiseksi oli jo tunnettu PRH:n päätöksessä mainituista viitejulkaisuista D1 ja D2. Patenttivaatimusten 1 ja 5 viitejulkaisuista D1 ja D2 eroava piirre perustui käytännön tarpeeseen ja ilmeni viitejulkaisussa D3. Lisäksi epäitsenäiset vaatimukset olivat alan ammattimiehelle tunnettuja.
Vastaaja vaati, että valitus hylätään. Keksinnön erottavaksi piirteeksi oli PRH:n päätöksessä katsottu sularännien suhteen liikkuvaksi järjestetty suojaseinämä, jossa oli ainakin yksi avattava luukku. Valittajan mukaan kyseinen piirre ei ilmennyt viitejulkaisuista D1 tai D2, ja kysymyksessä olevaan keksintöön päätyminen ei siten ollut ilmeistä alan ammattimiehille. Lisäksi kantaja esitti, että viitejulkaisussa D3 ei ollut kyse samasta tekniikan alasta, eikä tämä myöskään esittänyt patenttivaatimuksen 1 keskeisiä piirteitä.
PRH:n mukaan valituksessa ei esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aiheen muuttaa valituksenalaista päätöstä. Kantaja esitti lisälausumassaan lisäperusteita sille, että patenttivaatimuksissa 1 ja 5 esitetyt menetelmät ja piirteet eivät olennaisesti eronneet edellä mainittujen viitejulkaisujen yhdistelmistä.
MAO totesi aluksi, että muutettujen patenttivaatimusten mukaisen keksinnön uutuutta tunnettuun tekniikan tasoon nähden ei ollut kyseenalaistettu. Asiassa oli näin ollen kyse siitä, erosiko keksintö olennaisesti tunnetun tekniikan mukaisista ratkaisuista. Viitejulkaisun D1 osalta MAO totesi, että ratkaistavana ollut ongelma kyseisessä viitejulkaisussa ei ollut samankaltainen kuin nyt kysymyksessä olevassa keksinnössä. MAO katsoi, että alan ammattimiehen ei ollut ilmeistä päätyä patenttivaatimusten mukaiseen ratkaisuun yksin viitejulkaisujen D1 tai D2 perusteella. Viitejulkaisun D3 osalta MAO totesi, että viitejulkaisu oli yli sata vuotta vanha ja lisäksi toisen tekniikan alalta, jonka johdosta oli epätodennäköistä, että alan ammattimies etsisi ratkaisua tästä julkaisusta käsillä olevaa ongelmaa ratkaistessaan.
MAO katsoi, että viitejulkaisujen D1 tai D2 yhdistämisen viitejulkaisuun D3 olisi johtanut kiellettyyn jälkikäteispäättelyyn. Lisäksi viitejulkaisujen yhdistäminen valittajan esittämällä tavalla ei olisi johtanut sellaiseen ilmeiseen ratkaisuun, joka olisi ollut kysymyksessä olevien itsenäisten patenttivaatimusten mukaisen menetelmän ja laitteiston keksinnöllisyyden esteenä.
MAO totesi, ettei valituksesta ilmennyt perusteita, joiden nojalla patentti olisi kumottava. MAO hylkäsi valituksen.
(HG)