Skaala Oy (kantaja) oli hakenut 17.8.2011 hyödyllisyysmallia keksinnölle nimeltä ”ikkunarakenne”. PRH oli rekisteröinyt 28.10.2011 kantajalle hyödyllisyysmallin numerolla 9444. Fenestra Oy (vastaaja) oli tehnyt PRH:lle vaatimuksen hyödyllisyysmallin rekisteröinnin julistamisesta kokonaan mitättömäksi. Vaatimuksen käsittelyn aikana kantaja oli toimittanut PRH:lle muutetut suojavaatimukset ja pyytänyt hyödyllisyysmallin rekisteröinnin pysyttämistä voimassa niiden mukaisena. PRH oli 11.3.2013 antamallaan päätöksellään julistanut hyödyllisyysmallin rekisteröinnin mitättömäksi.
Kantaja vaati, että PRH:n päätös kumotaan ja hyödyllisyysmallin numero 9444 rekisteröinti pidetään voimassa yhtiön MAO:lle esittämien suojavaatimusten mukaisena. Vaihtoehtoisesti se vaati, että asia palautetaan PRH:n käsiteltäväksi. Lisäksi kantaja vaati, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely ja että PRH velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. Kantajan mukaan PRH on menetellyt virheellisesti, kun käsittelyssä ei ole toimitettu valittajan pyynnöstä huolimatta suullista kuulemista eikä päätöksessä ole esitetty perusteluja epäitsenäisten suojavaatimusten hylkäämiselle. Lisäksi PRH:n virkamiehet ovat olleet esteellisiä. Edelleen PRH on arvioinut virheellisesti hyödyllisyysmallilta vaadittavaa keksinnöllisyyttä sekä alan ammattimiehen osaamista eikä arvioinnissa käytetty ongelma-ratkaisu-menetelmä ei sovellu hyödyllisyysmallin keksinnöllisyyden arviointiin.
Vastaaja vaati, että valitus hylätään. Lisäksi se pyysi, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely. Vastaajan mukaan mikään esitetty suojavaatimus ei täytä hyödyllisyysmallilain edellyttämää uutuutta ja selvästi eroa tunnettuun tekniikkaan nähden.
PRH totesi lausunnossaan, että päätöksessä esitettyä näkemystä puuttuvasta keksinnöllisyydestä ei ole syytä muuttaa. Ongelma-ratkaisu-periaate soveltuu myös hyödyllisyysmallin keksinnöllisyyden arviointiin kun huomioidaan, että vaadittavan keksinnöllisyyden taso on alhaisempi kuin patentin kohdalla.
MAO totesi, että asiassa on MAO:ssa toimitettu suullinen käsittely, jossa kantaja on päässyt esittämään henkilötodistelun. Koska pelkästään epäitsenäisistä suojavaatimuksista muodostuvan hyödyllisyysmallin ei ole katsottava olevan rekisteröitävissä, PRH:n ei ole menetellyt virheellisesti siinä, ettei päätöksessä ole lausuttu epäitsenäisten suojavaatimusten rekisteröitävyydestä hyödyllisyysmallina. MAO katsoo, ettei asiassa ole tullut esiin seikkoja, joiden perusteella asian ratkaisemiseen PRH:ssa osallistuneiden virkamiesten olisivat olleet esteellisiä osallistumaan asian käsittelyyn.
Valittaja on asiaa MAO:ssa käsiteltäessä 11.2.2014 antanut 25 keskinäisessä etusijajärjestyksessä olevaa uutuutta ja keksinnöllisyyttä koskevaa suojavaatimusasetelmaa, joiden se on ilmoittanut korvaavan aikaisemmin esitetyt suojavaatimukset.
Ensisijainen suojavaatimusasetelma koostui itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 6 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2-5, 7 ja 8. MAO katsoi, että itsenäisten suojavaatimusten keksintöjä oli pidettävä uusina, muttei keksinnöllisinä. Itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen ikkunarakenne on mahdollisimman pieneen emissiviteettiin pyrkivälle alan ammattimiehelle aivan ilmeinen viitejulkaisun D1 sekä viitejulkaisuista D10, D21 ja D25 ilmenevän alan yleistiedon perusteella. Suojavaatimuksen 6 osalta MAO totesi, että aurinkosuojaominaisuuden lisäämisen ikkunarakenteeseen ei voida katsoa ilmentävän keksinnöllisyyttä. Kun itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 6 mukaiset keksinnöt eivät olleet rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina, asiassa ei ollut tarpeen lausua epäitsenäisten suojavaatimusten rekisteröimisestä.
Muut suojavaatimusasetelmat koostuivat itsenäisistä ja epäitsenäisistä suojavaatimuksista, jotka erosivat ensisijaisista vain vähän. MAO katsoi, ettei itsenäisten suojavaatimusten mukaisen ikkunarakenteen voida katsoa ilmentävän keksinnöllisyyttä eikä olevan rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina, joten asiassa ei ole tarpeen lausua epäitsenäisten suojavaatimusten rekisteröimisestä. Yksikään valittajan MAO:ssa esittämistä suojavaatimusasetelmista ei ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina. MAO hylkäsi valituksen.
(VS)