Wärtsilä Finland Oy (kantaja) oli 9.1.2008 hakenut patenttia keksintöön nimeltä ”Sähkövoimansyöttölaitteisto laivakäyttöön”. PRH oli 15.3.2010 myöntänyt kantajalle patentin numerolla FI 120811. ABB Oy (vastaaja) oli tehnyt PRH:lle väitteen patenttia vastaan ja vaatinut, että patentti kumotaan kokonaisuudessaan. Väitekäsittelyn aikana kantaja oli toimittanut PRH:lle muutetut patenttivaatimukset ja pyytänyt patentin pysyttämistä voimassa niiden mukaisena. PRH oli 23.2.2012 antamallaan päätöksellä kumonnut patentin.
Kantaja vaati, että PRH:n 23.2.2012 tekemä päätös kumotaan ja että kantajalle myönnetty patentti pidetään voimassa yhtiön esittämien muutettujen patenttivaatimusten mukaisena. Kantaja esitti, että viitejulkaisussa D1 ei ollut kyse verkon taajuuden vertaamisesta referenssitaajuuteen nyt kysymyksessä olevan keksinnön mukaisesti vertailuvälineen avulla. Kysymyksessä oleva keksintö esitti viitejulkaisuun D1 nähden vaihtoehtoisen tavan toimia, kun verkon taajuus oli alle referenssitaajuuden. Lisäksi keksintö esitti, toisin kuin viitejulkaisu D1, tavan toimia myös silloin, kun verkon taajuus oli yli referenssitaajuuden. Keksintö erosi kantajan mukaan olennaisesti tunnetusta tekniikasta.
Vastaaja vaati, että valitus hylätään. Vastaaja esitti, että vaikka kantajan patenttivaatimuksen 1 mukainen laitteisto oli kompensointivälineiden osalta uusi verrattuna viitejulkaisuun D1, se ei olennaisesti eronnut tästä. Vaikka viitejulkaisussa D1 ei ollut suoraan esitetty kantajan patenttivaatimuksen 1 mukaisia kompensointivälineitä ja -ohjaussignaaleja, oli selvää, että viitejulkaisun D1 mukaisessa tapauksessa sähköverkon havaittu laskeminen kompensoidaan vähentämällä trusteriin syötettävää sähköenergiaa. Tämän oli vastaajan mukaan toteutettava jonkinlaisella kompensointivälineellä.
PRH totesi lausumassaan, että alan ammattimiehelle on selvää, että sähköverkon taajuutta tulee verrata johonkin tavoitearvoon. Viitejulkaisun D1 mukaisessa järjestelmässä rajoitetaan tai lisätään laivan trusterilaitteen sähköenergian määrää, kun havaitaan järjestelmän taajuuden laskeminen tai kasvaminen.
Valittajan väitekäsittelyn yhteydessä PRH:lle toimitetuista patenttivaatimuksista MAO totesi, että itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyviä sähkösyötön ohjaamista koskevia menetelmäteknisiä piirteitä ei voitu pitää keksinnön kohteena olevan laitteiston kannalta tunnetusta tekniikasta erottavina piirteinä. Tämän lisäksi viitejulkaisun D1 mukaisessa laitteistossa oleva ohjelmoitava logiikkapiiri toteutti samoja toimintoja, kuin niitä jotka oli esitetty patenttivaatimuksessa 1. Itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen laitteisto ei olennaisesti eronnut siitä, mikä oli tullut tunnetuksi viitejulkaisussa D1.
Toissijaisten patenttivaatimusten osalta MAO totesi, että patenttivaatimukseen 1 tehty täsmennys ei vaikuttanut siihen keksinnöllisyysarvioon, joka oli esitetty ensisijaisen patenttivaatimuksen 1 osalta. Kolmassijaisten patenttivaatimusten osalta MAO katsoi, että patenttivaatimukseen 1 tehty täsmennys oli alan ammattimiehelle itsestäänselvyys.
MAO katsoi, ettei minkään tarkasteltavina olleiden patenttivaatimusten mukainen keksintö ollut patentoitavissa. MAO hylkäsi valituksen.
(HG)