Kelosta Oy (jäljempänä kantaja) vaati, että MAO
1. vahvistaa, että Riikku Rakenteet Oy (jäljempänä vastaaja) on loukannut kantajan patenttia valmistaessaan, tarjotessaan ja myydessään Suomessa parvekelaseja; sekä
2. kieltää vastaajaa sakon uhalla jatkamasta kannepatentin loukkausta valmistamalla, tarjoamalla ostettavaksi ja myymällä Suomessa kannepatenttia loukkaavia parvekelaseja.
Kantajalle on myönnetty kannepatentti 31.3.2009, ja se on pysytetty voimassa muutettujen patenttivaatimusten mukaisessa muodossa 25.8.2014. Vastaaja on toiminut vuosina 2008-2011 kantajan alihankkijana, valmistaen sekä markkinoiden kantajan toimeksiannosta parvekelasijärjestelmiä. Vastaajan työntekijä A oli ennen osapuolien välisen alihankintasopimuksen solmimista syksyllä 2007 ollut JOKKE-parvekelasijärjestelmän valmistusta koskeneessa kantajan järjestämässä koulutuksessa. Tässä yhteydessä A oli saanut kaiken tuotteiden valmistamisen kannalta tarpeellisen tietotaidon sekä valmistusprosessin optimoimiseen tarpeelliset työvälineet. Vastaaja on viimeistään vuonna 2011 ryhtynyt valmistamaan, markkinoimaan ja myymään omilla tavaramerkeillään ja omana tuotteenaan Suomessa parvekelaseja, joiden rakenne on vastannut kannepatentin mukaista keksintöä. Vastaajan valmistamien ja myymien parvekelasien rakenne on sisältänyt sellaisenaan kaikki kannepatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet, joten tuotteet ovat loukanneet kannepatenttia.
Vastaaja vaati, että MAO hylkää kanteen. Vastaajan valmistama ja Suomessa markkinoima parvekelasijärjestelmä ei loukkaa kannepatenttia. Vaikka kantajan ja vastaajan parvekelasijärjestelmillä on sama käyttötarkoitus, niin vastaajan tuote on tekniseltä ratkaisultaan olennaisesti erilainen kuin kannepatentilla suojattu ratkaisu. Vastaajan parvekelasijärjestelmä, jonka tuotekehitykseen on käytetty noin 4000 tuntia, ei kuulu kirjaimellisesti eikä ekvivalenssitulkinnan kautta kannepatentin suojapiiriin. Se, että loukkausesine tai menetelmä ratkaisee saman ongelman kuin patentoitu keksintö, ei yksinään riitä edes ekvivalenssitulkintaan pohjautuvan patentinloukkauksen toteamiseksi. Kantajan ja vastaajan järjestelmille on samanlainen käyttötarkoitus, mutta ne ratkaisevat kysymyksessä olevan teknisen ongelman olennaisesti eri tavoin eikä loukkaavaksi katsotusta ratkaisusta löydy kaikkia kannepatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa mainittuja piirteitä.
MAO katsoi kannepatentin mukaisen parvekelasirakenteen ja vastaajan parvekelasirakenteen välisten erojen osoittavan, ettei vastaajan parvekelasirakenne loukannut kannepatenttia kirjaimellisen tulkinnan perusteella. Ekvivalenssiarvioinnin osalta MAO totesi, ettei vastaajan parvekelasirakenteessa ole ratkaistu sitä teknistä ongelma, jonka kannepatentin on katsottava ratkaistavan eli sen, että lasielementtiä takaisin johteelle käännettäessä lasielementin kääntöelimen puoleinen pyörä törmää johteen reunaan. MAO katsoi, ettei vastaajan parvekelasirakenne loukannut kannepatenttia myöskään sen ekvivalenssitulkinnan perusteella. (NL)