Deltagon vaati, että markkinaoikeus
1. kieltää vastaajaa 100.000 euron sakon uhalla käyttämästä yhtiön Turvaposti-palvelun markkinoinnissa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia ilmaisuja, joiden mukaan
a) Turvaposti-palvelu on patentoitu;
b) Turvaposti-palvelussa viesti kulkee salattua (TLS) yhteyttä pitkin suoraan työasemasta turvapostipalvelimelle;
c) Turvaposti-palvelussa hyödynnetään samaa 256-bittistä TLS/SSL-salausta kuin pankkien internetpalveluissa;
d) Turvaposti-palvelu on sähköpostiliikenteen salauspalvelu tai, että palvelussa viesti siirtyy vastaanottajalle salattuna tai, että palvelulla viestejä voi lähettää ja vastaanottaa omasta sähköpostista salattuna ja että
e) Deltagon Sec@GW -tuote on suojaamatonta sähköpostia turvattomampi,
2. velvoittaa vastaajan 100.000 euron sakon uhalla oikaisemaan 14 vuorokauden kuluessa tuomion antamisesta Kauppalehdessä tai muussa vastaavan kohderyhmän tavoittavassa sanoma- tai aikakauslehdessä, julkaistavalla ilmoituksella sekä asiakkailleen suoraan lähetettävillä kirjeillä Turvaposti-palvelunsa markkinoinnissa esittämiensä tietojen virheellisyyden ja
3. velvoittaa vastaajan omalla kustannuksellaan julkaisemaan markkinaoikeuden päätöksen Kauppalehdessä tai muussa vastaavan kohderyhmän tavoittavassa sanoma- tai aikakausilehdessä.
4. velvoittaa vastaajan korvaamaan Deltagon Group Oy:n oikeudenkäyntikulut.
Kantaja perusti väitteensä mm. siihen, että patentti koski vain osaa palvelusta ja että Turvaposti-palvelussa viesti ei kulkenut TLS-yhteyttä pitkin suoraan työasemasta turvapostipalvelimelle, vaan se reitittyi ensin vähintäänkin lähettäjän sähköpostipalvelimelle. Kantajan mukaan Turvaposti-palvelu oli selainkäyttöinen palvelu eikä se ollut sähköpostiliikennettä. Vaatimuskohdan 1 e osalta kantaja väitti, että vastaaja oli esittänyt Deltagonin asiakkaille ja Deltagonilta mainitun tuotteen ostaneiden asiakaskumppaneiden asiakkaille harhaanjohtavia ja totuudenvastaisia ilmaisuja, joiden mukaan Deltagonin tuote olisi suojaamatonta sähköpostia turvattomampi.
MAO:n mukaan markkinointia arvioidaan siitä näkökulmasta, millaisen kokonaisvaikutelman se luo kohdeyleisössään. Vastaajan sähköpostiliikenteen suojaamisratkaisuja ei markkinoitu kuluttajille, vaan erityisesti tietoturvaratkaisuja tarvitseville yritysasiakkaille.
MAO totesi, että markkinoinnissa tyypillisesti viitataan tuotteen sisältämään patenttiin silloinkin, kun se ei ole kokonaisuudessaan patentoitu. Koska vastaaja oli yksilöinyt patentin, kohdeyleisöllä oli mahdollisuus tarkastaa, miltä osin tuote oli patentoitu. Kieltovaatimuksen 1 b osalta MAO totesi, että vastaaja ei ollut väittänytkään viestin kulkevan suoraan työasemasta turvapostipalvelimelle. MAO katsoi 1 c kohdan osalta, että vastaajan käyttämä ilmaisu ei antanut totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa kuvaa palvelun sisällöstä, koska siinä käytettiin alempien suojatasojen ohella myös mainittua salausta, kuten pankeissakin tehtiin. MAO katsoi näytetyksi myös, että Turvaposti-palvelu oli viestin käyttäjän ja vastaanottajan käytettävissä myös omasta sähköpostista, eikä se ollut vain selainkäyttöinen palvelu. 1 e kohdan osalta MAO katsoi, että hakijan asiakirjatodisteet olivat kaikki sisältäneet lähinnä yleisellä tasolla esitettyjä tietoturvaongelmiin liittyviä näkemyksiä eivätkä ne käytettyjen sanamuotojen perusteella osoittaneet, että vastaaja olisi esittänyt mitään Deltagonin tuotetta koskevia väitteitä tai sitä koskevia markkinointi-ilmaisuja.
MAO:n mukaan Deltagon ei ollut näyttänyt, että Suomen Turvaposti olisi menetellyt kieltovaatimuksissa esitetyillä tavoilla sopimattomasti. MAO hylkäsi kieltovaatimukset ja niihin nähden liitännäiset vaatimukset 2 ja 3. MAO myös velvoitti Deltagonin korvaamaan Suomen Turvapostin oikeudenkäyntikulut.
(MT)