Viiniverla Oy myi Verlados-nimistä tuotetta, joka oli omenasta tislattu väkevä alkoholijuoma. Euroopan komission Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto oli pyytänyt Suomelta selvitystä väitteestä, jonka mukaan Verlados-nimi väärinkäyttää ranskalaista maantieteellistä merkintää Calvados. Calvados on myös omenasta tislattu väkevä alkoholijuoma, joka on suojattu asetuksella tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta (110/2008) alkuperää osoittavana maantieteellisenä merkintänä. Kun komissio ei hyväksynyt Suomen näkemystä siitä, että Verlados ei riko Calvados-nimeä, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto antoi 18.11.2013 kieltopäätöksen, jossa Viiniverla Oy:tä kiellettiin alkoholilain 49 §:n 2 momentin nojalla myymästä Verladosta. Viiniverla Oy valitti MAO:een vaatien kieltopäätöksen kumoamista.
MAO pyysi asiasta ennakkoratkaisua EUT:lta. MAO kysyi, arvioidaanko asetuksen (110/2008) 16 artiklan b alakohdan mielleyhtymän syntymistä tavanomaisesti valistuneen, kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan näkökulmasta. Toiseksi MAO kysyi, onko tapauksen arvioinnissa merkitystä sillä, että Verlados nimen alkuosa viittaa Viiniverla Oy:öön sekä Suomessa sijaitsevaan Verlan kylään, jossa tuote on valmistettu ja toisaalta sillä, että tuotetta myydään vuosittain pari sataa litraa. Lisäksi MAO tiedusteli, että mikä merkitys sillä on, että Verlados ja Calvados sisältävät vain yhden yhteisen tavun (dos) ja neljä samaa viimeistä kirjainta (ados), joka on puolet kummankin sanan kaikista kirjaimista. Viimeisenä kysymyksenä MAO kysyi, voidaanko sanan käyttö oikeuttaa jollakin muulla perusteella, kuten esimerkiksi sillä, että suomalainen kuluttaja ei ajattelisi Verlados-tuotteen olevan valmistettu Ranskassa.
EUT vastasi, että asetuksen (110/2008) 16 artiklan b alakohdan mukainen valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja viittaa eurooppalaiseen kuluttajaan eikä ainoastaan jäsenvaltion kuluttajaan. Mielleyhtymän osalta tulee pohtia, kuinka paljon nimitykset muistuttavat lausuntatavaltaan ja ulkoasultaan toisiaan. Myös sillä, onko yhdenmukaisuus johtunut sattumasta, on merkitystä. Mikäli mielleyhtymä syntyy asetuksen liitteessä III mainittuun maantieteelliseen merkintään, nimityksen käyttöä ei voida sallia, vaikka sekaannusvaaraa ei olisi olemassa.
Tämän pohjalta MAO arvioi, että kyseessä olevat tuotteet vastaavat toisiaan, minkä takia mielleyhtymä niiden samanlaisuudesta voi syntyä. Sanojen samankaltaisuudesta MAO totesi, että kumpikin nimitys sisältää kahdeksan kirjainta, joista neljä viimeistä ovat samoja. Lisäksi sanoissa on sama määrä tavuja ja viimeinen tavu on molemmissa sanoissa ”dos”. Näillä perusteilla MAO katsoi, että nimitykset muistuttavat lausuntatavaltaan ja ulkoasultaan toisiaan. Sattumanvaraisuuden osalta MAO totesi, että Viiniverla Oy oli vuoteen 2009 asti pitänyt Verlados-tuotteen etiketissä ilmaisun ”calvados-tyyppinen aromitisle”. Tällä perusteella MAO arvioi yrityksen olleen tietoinen Calvados-nimisen tuotteen olemassaolosta, minkä takia Verlados-nimen käyttäminen ei voinut johtua puhtaasta sattumasta. Sanan calvados alkuperällä ei ollut arvioinnissa merkitystä. Vaikka tuotteessa ilmaistaisiin sen alkuperä, mielleyhtymä voi syntyä. EUT:n ratkaisun pohjalta MAO totesi, että sillä ei ole merkitystä, syntyykö Verlados- ja Calvados-tuotteiden välille sekaannusvaaraa. Myöskään sillä ei ollut merkitystä, onko Verlados-nimistä juomaa saatavilla muissa jäsenvaltioissa.
MAO katsoi, että tavanomaisen valistuneelle ja kohtuullisen tarkkaavaiselle ja huolelliselle eurooppalaiselle keskiverokuluttajalle syntyy Verlados-tuotteen nimen yhteydessä mielikuva Calvados-tuotteesta. Näin ollen MAO hylkäsi Viiniverla Oy:n hakemuksen.
(NH)