-verkkolehtiVerkkotunnus suurellasydamella.fi oli siirretty kantajalta valittajalle syksyllä 2013. Kantaja vaati, että MAO kumoaa Viestintäviraston päätöksen siirrosta ja palauttaa asian Viestintävirastoon ensisijaisesti verkkotunnuksen peruuttamista varten ja siirtämiseksi kantajalle tai toissijaisesti sen sulkemista varten. Siirto oli kantajan mukaan tapahtunut ilman sen suostumusta, eikä vastaaja ollut kyennyt osoittamaan mitään todellista oikeustoimea, jolla verkkotunnus olisi molempien osapuolten yhteisymmärryksessä siirretty. Viestintävirasto sen sijaan oli katsonut, ettei ollut painavia perusteita epäillä siirron tapahtuneen ilman kantajan suostumusta.
Kantaja oli ostanut vastaajalta nimipalveluiden ylläpidon ja tähän liittyen luovuttanut vastaajalle kyseisen verkkotunnuksen hallinta- ja siirtoavaimet, jotta vastaaja voisi korjata verkkotunnuksen toimimattomuuden. Verkkotunnuksen siirtoavaimen luovutus alihankkijalle teknisiä ylläpito- ja korjaustoimia varten ei kantajan mukaan täyttänyt laissa tarkoitettuja verkkotunnuksen oikeudellisen siirron edellytyksiä. Vastaajan mukaan siirto oli tapahtunut yhteisymmärryksessä. Se väitti, että kantajan Suurella Sydämellä -nimisen projektin rakentaminen ja vastuu palvelusta on vuodesta 2007 lähtien ollut vastaajalla ja se on vastannut kaikesta verkkotunnukseen liittyvästä.
MAO:n mukaan verkkotunnuksen peruuttamisen edellytysten arvioinnissa huomioitavia seikkoja ei tule rajoittaa koskemaan vain sitä, ovatko siirron teknisen toteuttamisen edellytykset täyttyneet, koska siirtoa ei voida ylipäätään toteuttaa ilman tunnuksen haltijan hallussa olevaa siirtoavainta ja hänen suostumustaan. Siirron asianmukaisuuden jälkikäteisessä arvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös muita seikkoja, joilla on katsottava olevan merkitystä arvioitaessa sitä, onko verkkotunnuksen haltija antanut pätevästi suostumuksensa siirtoon ja onko siirron saajan oikeudelle hyväksyttävä peruste. MAO:n mukaan asiassa oli katsottava olleen painava peruste epäillä, että verkkotunnus on siirretty vastaajalle ilman kantajan verkkotunnuslain 12.1 §:n 2 kohdassa tarkoitettua suostumusta.
Vaikka MAO:n mukaan siirtoavaimen ainoa tarkoitus on mahdollistaa verkkotunnuksen siirto eikä sen ilmoittaminen vastaajalle olisi ollut tarpeen korjaustoimien toteuttamiseksi, pelkästään tämän perusteella ei voitu kuitenkaan päätellä, että vastaajalla olisi katsottava olleen hyväksyttävä peruste siirtää verkkotunnus omiin nimiinsä. MAO totesi, ettei vastaaja ollut selvittänyt saaneensa kantajalta sellaista suostumusta, jonka perusteella sillä olisi ollut oikeus siirtää verkkotunnus itselleen, eikä vastaajalla siten ollut hyväksyttävää perustetta oikeudelleen. Asiassa oli MAO:n mukaan edellytykset verkkotunnuksen rekisteröinnin peruuttamiselle ja verkkotunnuksen siirtämiselle kantajalle. MAO kumosi Viestintäviraston päätöksen ja palautti asian sille verkkotunnuksen peruuttamiseksi ja siirtämiseksi kantajalle.
(MT)