Vastaaja Stora Enso Oyj:lle oli myönnetty 31.8.2005 patentti nimeltä ”Alkalisen pesunesteen puhdistaminen” (115977). Kvaerner Pulping AB, nykyään Valmet AB, teki väitteen Patentti- ja rekisterihallitukselle patentin kumoamiseksi. Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunta palautti rekisteröintipäätöksen käsittelijälle kumottavaksi. Stora Enso Oyj valitti päätöksestä KHO:een toimittaen kolme muutettua patenttivaatimusasetelmaa valituksen mukana. KHO kumosi Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan päätöksen ja palautti asian Patentti- ja rekisterihallitukseen uudelleen käsiteltäväksi. 4.11.2014 Patentti- ja rekisterihallitus hyväksyi Stora Enso Oyj:n patenttihakemuksen ja myönsi patentin 115977 siinä muodossa, kuin yhtiö oli KHO:lle valituksen yhteydessä antamassa ensisijaisessa patenttivaatimuksessa esittänyt.
Valmet AB vaati, että MAO kumoaa 4.11.2014 myönnetyn patentin 115977, koska sen mukaan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on alan ammattimiehelle itsestäänselvä eikä eroa olennaisesti tunnetusta tekniikasta. Kantaja vetosi siihen, että esitetty menetelmä ei eronnut olennaisesti päätöksessä mainituista viitejulkaisuista D1 ja D2. Stora Enso Oyj katsoi, että viitejulkaisuissa esitettyjen menetelmien yhdistäminen ei ollut alan ammattimiehelle ilmeistä. Keksinnössä puhdistettavan suodoksen osavirtaan lisätään hapottavaa ainesta, jolla osavirran pH saadaan laskemaan välille 6-8. Vastaajan mukaan patentoitu menetelmä oli uusi ja vaihtoehtoinen menetelmä viitejulkaisulle D1, jonka pohjalta alan ammattimies voisi kuvitella ongelman ratkaisuksi haihduttimen tai kalvoerottimen korvaavia vastaavan tyylisiä erotuslaitteita.
MAO totesi, että asiassa on ensisijaisesti kyse Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä tarkasteltujen patenttivaatimusten mukaisen patentin voimassapysyttämisestä. Toissijaisesti asiassa on kyse vastaajan KHO:lle toimittamien vaihtoehtoisten patenttivaatimusten voimassapysyttämisestä. Vaatimuksessa ei oltu kyseenalaistettu patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän uutuutta vaan ainoastaan se, eroaako menetelmä selvästi tunnetun tekniikan mukaisista ratkaisuista. MAO katsoi, että viitejulkaisuissa D1 ja D2 esitettyjen tekniikoiden yhdistäminen ei tarjonnut sellaista ilmeistä ratkaisua, joka olisi estänyt patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän keksinnöllisyyden. Tämän takia MAO totesi, että patentoitu menetelmä ei ollut alan ammattimiehelle ilmeinen sen perusteella, mikä oli tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää tunnetusta tekniikan tasosta. Koska patenttivaatimus 1 oli keksinnöllinen, MAO katsoi, ettei ollut tarpeen lausua toissijaisten patenttivaatimusten patentoitavuudesta.
MAO hylkäsi valituksen.
(NH)