Metso Paper Sweden AB (nykyinen Valmet AB) oli tehnyt väitteen PRH:lle Ahlstrom Machinery Oy:n (nykyinen Andritz Oy) patenttia vastaan ja vaatinut sen kumoamista. Patentti koski keksintöä nimeltä ”Menetelmä saostumien muodostumisen estämiseksi mustalipeähaihduttimissa”. PRH oli pysyttänyt patentin voimassa ja Valmet vaati päätöksen kumoamista MAO:ssa. Valmetin mukaan keksintö ei ollut uusi tai ainakaan se ei eronnut olennaisesti siitä, mikä oli tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.
MAO arvioi keksinnön uutuutta ja keksinnöllisyyttä itsenäisen patenttivaatimuksen 1 osalta ja vertasi keksintöä PRH:n päätöksessä mainittuihin kolmeen viitejulkaisuun. Sen mukaan mikään viitejulkaisuista ei yksinään sisältänyt kaikkia patenttivaatimuksen 1 piirteitä ja keksintö oli uusi viitejulkaisuista tunnettuun verrattuna. MAO:n mukaan keksinnön tarkoittama menetelmä erosi viitejulkaisun mukaisesta menetelmästä siinä, että loppuhaihdutus tapahtui välipainehöyryllä, lämpökäsittely tapahtui loppuhaihdutuksen toisiohöyryllä ja lipeän deaktivoitumiseen tähtäävän lämpökäsittelyn lämpötila oli 110-145 ºC.
MAO katsoi, ettei välipainehöyryn valinnalla loppuhaihdutukseen ollut sellaista teknistä vaikutusta patentin mukaiseen ratkaisuun, että sillä olisi merkitystä keksinnöllisyyden kannalta. Sen mukaan alan ammattimiehelle ilmeisenä ratkaisuna oli myös käyttää lämmitykseen sopivaa haihduttamolta saatavaa toisiohöyryä tuorehöyryn sijaan. Viitejulkaisuissa todettiin 150-160 ºC:n olevan useimmille jätelipeille riittävä lämpökäsittelyn lämpötila, mutta tarkat käsittelyolosuhteet kullekin lipeälle tuli määrittää kokeellisesti. Toisessa julkaisussa esitettiin, että lämpötilan tulisi olla yli 140 ºC, mutta kokeita oli myös tehty kalsiumkarbonaatin saostamiseksi jätelipeästä 90 ºC:n lämpötilassa. MAO:n mukaan alan ammattimiehen on tämän perusteella katsottava ymmärtäneen, että lipeän deaktivoitumiseen tarvittava lämpötila voi olla 150-160 ºC:n ulkopuolellakin riippuen mm. lipeän laadusta ja käsittelyn kestosta. Patenttivaatimuksessa valittua 110-145 ºC:n lämpötilaa oli MAO:n mukaan pidettävä ilmeisenä alan ammattimiehelle. Sama koski siinä valittua käsittelyn kestoaikaa.
MAO totesi, ettei patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä olennaisesti eronnut viitejulkaisujen kautta aikaisemmin tunnetuksi tulleesta, eikä keksintö ollut patentoitavissa. PRH:n päätös oli kumottava ja asia palautettava PRH:lle patentin kumoamista varten.
(MT)