Av-Tuottajien Tekijänoikeusyhdistys Tuotos ry (myöhemmin Tuotos) vaati MAO:ta vahvistamaan, että sillä on oikeus saada 79,44 %:a TekijäL 25 l §:n nojalla sen ja Kopiosto ry:n (myöhemmin Kopiosto) yhdessä keräämistä varoista. Tuotos vaati myös, ettei MAO tutki Kopioston vaatimusta siitä, että asia käsiteltäisiin välimiesmenettelyssä. Lisäksi Tuotos katsoi, että osa sen esittämästä materiaalista tulisi määrätä salassa pidettäviksi 10 vuoden ajaksi. Kopiosto vaati MAO:ta ensisijaisesti jättämään kanteen tutkimatta ja toissijaisesti hylkäämään sen.
Opetus- ja kulttuuriministeriö oli 30.6.2015 hyväksynyt Tuotoksen ja Kopioston TekijäL 25 l ja 26 §:ien nojalla sopimuslisenssijärjestöiksi. Järjestöt olivat saaneet myöntämiensä käyttölupien perusteella sopimuslisenssikorvauksia, mutteivat olleet päässeet yksimielisyyteen korvauksien jakosuhteesta suomalaisten audiovisuaalisten tuotantojen osalta. Osapuolet olivat solmineet Luukku-nimisen sopimuksen, jossa ei ollut kuitenkaan sovittu riidanalaisen korvauksen jakamisesta asianosaisten kesken. Molemmat osapuolet olivat yksimielisiä siitä, että MAO:n tulisi ensiksi ratkaista toimivaltansa asiassa ja sen jälkeen arvioida, voidaanko sopimuslisenssikorvauksille määritellä jakosuhde. Tuotos katsoi, että riidassa oli kyse TekijäL:iin pohjautuvasta kiistasta, kun taas Kopioston mukaan kyseessä oli sopimusriita.
MAO totesi, että oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1:4.1:n 15 kohdan mukaan MAO käsittelee tekijänoikeudelliset asiat, jotka säädetään TekijäL:ssa sen toimivaltaan kuuluviksi. TekijäL 61 §:n 1 momentin mukaan tähän lakiin perustuvat riita-asiat ratkaistaan MAO:ssa. Lain esitöiden mukaan tällaisia asioita eivät ole puhtaasti sopimusoikeudelliset riidat.
MAO:n mukaan asiassa oli riidatonta, ettei TekijäL:a ollut väitetty loukatun eikä kanteessa vaadittu lakiin perustuvaa seuraamusta. Tuotos oli vedonnut väitteidensä tueksi muun muassa TekijäL 25 l ja 26 §:iin. MAO katsoi, että vaikka kyseiset pykälät koskevatkin sopimuslisenssien perusteella maksettavia korvauksia, kyseiset pykälät eivät sääntele korvauksien suuruudesta tai jakosuhteesta. Pykälissä ei myöskään säännellä menettelytavoista korvausten jakamisesta tai riitaisuuksien ratkaisemisesta.
TekijäL:ssa ei säädetä käyttölupakorvausten suuruudesta, jakautumisesta tai jakamisesta oikeudenhaltijoiden kesken. Sopimusten perusteella maksettavien korvausten jakautuminen oli MAO:n mukaan korostuneen sopimuksenvarainen asia. MAO katsoi, ettei asiasta käynyt ilmi TekijäL säännöstä, jonka perusteella MAO:lla olisi ollut toimivalta tutkia asiaa. TekijäL 54 §:n mukaan lain 26 §:n mukaiset erimielisyydet ratkaistaan välimiesmenettelyssä tai tuomioistuimessa.
Näin ollen MAO jätti kanteen tutkimatta.
(NH)