PRH oli hylännyt kantajan hakemuksen tavaramerkille TukkuSähkö puuttuvan erottamiskyvyn vuoksi. Kantaja vaati, että päätös kumotaan ja asia palautetaan PRH:lle merkin rekisteröimiseksi ensisijaisesti kaikille haetuille tavaroille ja palveluille (luokat 9, 35 ja 36) ilman erottamislauseketta sekä toissijaisesti lisättynä erottamislausekkeella ”Tavaramerkkirekisteröinti ei tuota yksinoikeutta sähkön tukkukauppaan liittyviin tavaroihin eikä palveluihin”.
Kantajan mukaan PRH ei ollut perustellut päätöstään riittävällä tarkkuudella jokaisen tavaran ja palvelun osalta, joiden osalta rekisteröinti oli hylätty. Rekisteröintiä ei olisi sen mukaan tullut hylätä puuttuvan erottamiskyvyn vuoksi sellaisten tavaroiden ja palveluiden osalta, jotka eivät liity tukkusähköön.
MAO viittasi EUT:n ratkaisukäytäntöön, jossa on katsottu, että rekisteriviranomaisen on tavaramerkin rekisteröintihakemuksen hylätessään ilmoitettava päätöksessään päätelmänsä kunkin hakemuksessa tarkoitetun tavaran ja palvelun osalta riippumatta tavasta, jolla hakemus on muotoiltu. Jos sama hylkäysperuste koskee tavaroiden tai palvelujen luokkaa tai ryhmää, toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin antaa ainoastaan yhteiset perustelut kaikkien kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen osalta (tuomio 15.2.2007, BVBA Management, Training en Consultancy, C-239/05, EU:C:2007:99, 38 kohta).
MAO katsoi, ettei yleiskielen sanojen ”tukku” ja ”sähkö” yhdistäminen muuttanut sanojen merkitystä ja että merkin TukkuSähkö oli kohderyhmän keskuudessa ymmärrettävä viittaavan pääsääntöisesti sähköön, jota myydään suurissa erissä, tai sähköön kiinteästi liittyviin tavaroihin ja palveluihin. MAO katsoi, että merkin sekä luokkiin 9, 35 ja 36 kuuluvien tavaroiden ja palveluiden välinen yhteys oli niin selvä, ettei merkki ollut erottamiskykyinen. Vaikka merkin kuvailevaa käyttöä ei voitu varmentaa, MAO:n mukaan oli riittävää, jos merkkiä voitiin käyttää kuvailevaan tarkoitukseen. Kyseiset tavarat ja palvelut olivat MAO:n mukaan myös sellaisia yhtenäisiä ryhmiä, joita koski sama hylkäysperuste. PRH:n ei siten oltu katsottava menetelleen virheellisesti, kun se ei ollut esittänyt perusteluja erikseen jokaisen yksittäisen tavaran ja palvelun osalta.
MAO totesi lisäksi, että TMerkkiL:n erottamislauseketta koskevan 15 §:n sanamuodon ja oikeuskäytännön perusteella olevan selvää, että 15 § tarkoittaa merkin osaan kohdistuvaa erottamista eikä merkin kattaman tavara- tai palveluluettelon rajoittamista. Haettua merkkiä ei siten ollut mahdollista saattaa erottamiskykyiseksi kantajan esittämällä tavalla. MAO katsoi tavaramerkin erottamiskyvyttömäksi ja hylkäsi valituksen.
(MT)