PRH oli hylännyt kantajan hakemuksen tavaramerkille TukkuTariffi puuttuvan erottamiskyvyn vuoksi. Kantaja vaati, että päätös kumotaan ja asia palautetaan PRH:lle merkin rekisteröimiseksi ensisijaisesti kaikille haetuille tavaroille ja palveluille (luokat 9, 35, 36, 38, 42 ja 45) ilman erottamislauseketta sekä toissijaisesti lisättynä kahdella vaihtoehtoisella erottamislausekkeella, joiden mukaan yksinoikeus ei kohdistunut säädettyihin virallisiin tariffeihin taikka sanoihin ”tukku” ja ”tariffi”.
Kantajan mukaan PRH ei ollut perustellut päätöstään riittävällä tarkkuudella jokaisen tavaran ja palvelun osalta eikä erottamislausuman tai kohderyhmän määrittelyn osalta. Kantajan mukaan merkki ei ollut kuvaileva, ja joka tapauksessa kuvailevuus olisi ollut mahdollista poistaa TMerkkiL:n 15 §:n mukaisella erottamislausekkeella.
MAO viittasi EUT:n ratkaisukäytäntöön, jossa on katsottu, että rekisteriviranomaisen on tavaramerkin rekisteröintihakemuksen hylätessään ilmoitettava päätöksessään päätelmänsä kunkin hakemuksessa tarkoitetun tavaran ja palvelun osalta riippumatta tavasta, jolla hakemus on muotoiltu. Jos sama hylkäysperuste koskee tavaroiden tai palvelujen luokkaa tai ryhmää, toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin antaa ainoastaan yhteiset perustelut kaikkien kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen osalta (tuomio 15.2.2007, BVBA Management, Training en Consultancy, C-239/05, EU:C:2007:99, 38 kohta).
MAO katsoi, ettei yleiskielen sanojen ”tukku” ja ”tariffi” yhdistäminen muuttanut sanojen merkitystä ja että merkin TukkuTariffi oli kohderyhmän keskuudessa ymmärrettävä PRH:n mainitsemin tavoin ilmoitukseksi siitä, että kyseiset tavarat ja palvelut hinnoitellaan tukkuhinnaston mukaisesti. Kaikki hakemuksessa tarkoitettujen luokkien tavarat ja palvelut olivat sellaisia, jotka voitiin hinnoitella tukkuhinnaston mukaisesti. MAO:n mukaan kohdeyleisö ei tällaisessa tilanteessa ja mainittujen tavaroiden ja palveluiden kohdalla mieltänyt sanoista ”tukku” ja ”tariffi” muodostuvaa merkkiä tavaramerkiksi, eikä merkki siten ollut erottamiskykyinen. Tämän vuoksi myöskään erottamislausekkeilla ei ollut merkitystä asian lopputuloksen kannalta.
Kyseiset tavarat ja palvelut olivat MAO:n mukaan myös sellaisia yhtenäisiä ryhmiä, joita koski sama hylkäysperuste. PRH:n ei siten oltu katsottava menetelleen virheellisesti, kun se ei ollut esittänyt perusteluja erikseen jokaisen yksittäisen tavaran ja palvelun osalta.
MAO katsoi tavaramerkin erottamiskyvyttömäksi ja hylkäsi valituksen.
(MT)