Rapala oli vuonna 1983 aloittanut Rapala UR-jääkairojen valmistuksen ostettuaan UR-jääkairojen kehittäjänä tunnetulta B:lta Heinolassa sijaitsevan kairatehtaan ja jääkairaliiketoiminnan immateriaalioikeuksineen. Sittemmin valmistus oli siirtynyt Rapalalta Konsakulle. Konsaku ja Rapala olivat samalla aloittaneet jääkairojen markkinointia koskevan yhteistyön. Konsakun valmistamat jääkairat myytiin vuosina 1989–2012 Rapalan ja Konsakun välisen sopimuksen perusteella Rapala UR jääkairoina. Rapalan ja Konsakun välinen yhteistyösuhde oli päättynyt vuonna 2012. Konsaku oli yhteistyösuhteen päätyttyä jatkanut Heinolan tehtaassa Heinola-merkkisten jääkairojen valmistamista, sekä aloittanut valmistamiensa jääkairojen myyntiä ja markkinointia koskevan yhteistyön maahantuonti- ja tukkuliike OPM:n kanssa.
MAO oli aiemmin Rapalan hakemuksesta kieltänyt Konsakua ja OPM:ää jatkamasta menettelyä, jossa markkinoidaan Rapalan vastaavia muistuttavia jääkairoja, ellei sekaantumisvaaraa poisteta. Toiseksi oli kielletty menettely, jossa esitetään, että Heinola-jääkaira on entinen Rapala UR- jääkaira. Kielto oli tullut voimaan 1.6.2015 alkaen.
Rapala vaati, että MAO velvoittaa Konsakun ja OPM:n suorittamaan sille vahingonkorvauksia viivästyskorkoineen. Rapala vaati lisäksi, että vastaajat velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Vahingonkorvausvaatimus perustui MAO:n lainvoimaisella päätöksellä numero 153/15 sopimattomaksi menettelyksi elinkeinotoiminnassa katsomaan menettelyyn, ja eräisiin muihin sopimattomiksi väitettyihin menettelyihin.
Rapalan mukaan sopimatonta menettelyä oli ollut myös se, että OPM:n toimitusjohtaja MS on lähettänyt Motonet Oy:n palveluksessa olleelle JV:lle kaksi sähköpostiviestiä, joiden liitteinä on ollut Rapala UR kairoja esittäviä videotiedostoja. Rapalan mukaan videoissa on epäasialliseen sävyyn annettu ymmärtää Rapala UR-kairojen olevan huonolaatuisia. Tältä osin MAO katsoi, että videoiden tarkoitus on ollut esittää kairat epäedullisessa valossa.
Käsiteltävänä oli lisäksi OPM:n kairavaraston myynti Motonet Oy:lle juuri ennen kieltopäätöksen voimaantuloa 1.6.2015. Rapalan mukaan kyseinen jälleenmyyjä on sittemmin julkaissut lehtimainoksia, joissa on Rapalan mukaan markkinoitu päätöksessä tarkoitettuja Heinola-kairoja. Toinen jälleenmyyjä on markkinoinut kairoja edelleen ”aitoina ja alkuperäisinä”. OPM on ohjeistanut jälleenmyyjiään kairojen markkinoinnista vasta 23.10.2015 eikä ohjeistusta ole noudatettu. Tältä osin MAO piti lähtökohtana sitä, etteivät vastaajat ole vastuussa jälleenmyyjiensä menettelystä.
Lopulta arvioitavaksi tuli se, oliko kieltopäätöksessä ja videoiden lähettämisen osalta todetusta sopimattomasta menettelystä aiheutunut Rapalalle korvattavaa vahinkoa. Rapalan vahingonkorvausvaatimus perustui osaksi vahinkoihin, joiden Rapala on esittänyt aiheutuneen tytäryhtiöilleen. Tältä osin MAO katsoi, ettei vahingon samastamiselle ole perusteita. Asiassa oli tämän jälkeen arvioitavana kysymys suoraan Rapalalle aiheutuneen vahingon korvaamisesta, johon kuuluivat ylimääräiset henkilöstökulut ja Rapalan UR-kairan maineen hyväksikäyttämisestä sekä vahingoittamisesta aiheutunut vahinko. Henkilöstökulujen osalta vaatimus jäi toteen näyttämättä.
Koska Heinola-kairoihin oli aiemmin kiinnitetty lipukemuotoiset tuotekuvastot, MAO katsoi sekaantumisvaaran ja mahdollisen mielleyhtymän Rapala UR-kairoihin poistuneen. Vastaajayhtiöiden menettely ei siten ollut aiheuttanut Rapalan maineelle korvattavaksi vaadittua vahinkoa. Sen sijaan vastaajien toteuttaman markkinoinnin MAO katsoi saaneen aikaan mielikuvan siitä, että Heinola-kaira on korvannut Rapala UR-kairan. Vastaajayhtiöt olivat näin oikeudetta käyttäneet hyväkseen Rapalan mainetta ja tunnettuutta aiheuttaen vahinkoa Rapala UR-kairoille.
MAO kuitenkin totesi, että kysymyksessä oleva sopimaton markkinointi ei ole ollut laajaa tai lehtimainosten osalta pitkäkestoista. Konsaku ja OPM määrättiin korvaamaan Rapalalle aiheutunut vahinko. Koska vastaajayhtiöiden tekemän sovintotarjouksen määrä oli kuitenkin selvästi ylittänyt korvattavaksi tuomitun vahingonkorvauksen määrän, Rapalan katsottiin hävinneen asia suurelta osin. Näin ollen MAO ei pitänyt perusteltuna määrätä vastaajayhtiöitä pitämään oikeudenkäyntikulujaan vahinkonaan.
MAO jätti Rapalan kanteen tutkimatta niiltä osin kuin vahingonkorvausvaatimus perustui ennen 5.3.2015 aiheutuneiksi väitettyihin ja markkinaoikeuden päätöksellä numero 153/15 jo ratkaistuihin Rapalan henkilöstökustannuksiin, ja muilta osin näitä kuluja koskenut vaade hylättiin. Konsakun ja OPM:n korvattavaksi tuli 15.000 euroa viivästyskorkoineen elinkeinoelämässä sopimattoman menettelyn johdosta. MAO velvoitti Rapalan korvaamaan Konsakun ja OPM:n oikeudenkäyntikulut yhteensä 84.972,23 eurolla viivästyskorkoineen.
(IK)