PRH oli päätöksellään hylännyt kantajan hakemuksen PÄREKORINHEITON MM-KISAT- tavaramerkin rekisteröimiseksi. Kantaja vaati, että päätös kumotaan ja palautetaan PRH:lle uudelleen käsiteltäväksi haetun merkin rekisteröintiä varten luokan 41 palveluille ”Kilpailujen (urheilu-) järjestäminen”.
Kantajan mukaan haettu merkki oli erottamiskykyinen, koska pärekorin heittäminen ei ole pärekorin tavanomaista käyttöä. Haetun merkin katsottiin myös tulleen käytön kautta erottamiskykyiseksi. Kantajan mukaan MM-kisojen vakiintunut aika, paikka ja tunnettavuus puhuivat myös erottamiskyvyn puolesta. Lisäksi kantaja vaati hakemuksen hyväksymistä yhdenvertaisen kohtelun nojalla, viitaten muun ohella ankanuittoon ja eukonkantoon esimerkkeinä kilpailuista, joille on saatu tavaramerkki.
Markkinaoikeus viittasi unionin tuomioistuinkäytäntöön todeten, että palvelun tunnistamisen tiettyyn yritykseen liittyväksi on johduttava tavaramerkin käyttämisestä tavaramerkkinä (ks. tuomio 7.7.2005, Nestlé, C-353/03, EU:C:2005:432, 26 kohta). Haetun merkin katsottiin ilmaisevan suoraan, että kyse on pärekorin heittämisen maailmanmestaruuskilpailuista tai niihin liittyvistä palveluista. Kohdeyleisö ymmärtää merkin viittaavan kilpailujen järjestämiseen ja merkin ilmaisevan kysymyksessä olevien palvelujen lajia ja laatua. Lähtökohtana arvioinnissa pidettiin keskivertokuluttajaa.
Markkinaoikeus arvioi myös, oliko haettu merkki ollut niin kauan ja laajalti käytössä kantajan palvelujen erityisenä tunnuksena, että se oli käytön kautta tullut erottamiskykyiseksi. Kantaja oli toimittanut markkinaoikeuteen näyttönä muun muassa todistuksia kisojen järjestämisestä, sekä artikkeleita ja julkaisuja eri lehdistä. Markkinaoikeus totesi näytöstä käyvän ilmi, että kantaja on järjestänyt pärekorin heittokilpailuja. Hakemuksen kohteena olevaa merkkiä ei kuitenkaan oltu käytetty arvioitavana ajanjaksona tavaramerkinomaisesti palvelujen tunnuksena.
Yhdenvertaisen kohtelun osalta markkinaoikeus totesi, että merkin erottamiskyvyn arviointi tulee tehdä aina tapauskohtaisesti, eikä erottamiskykyisyyttä voida siksi päätellä kantajan esittämien tapausten perusteella. Markkinaoikeus katsoi tavaramerkin erottamiskyvyttömäksi, ja hylkäsi valituksen.
(IK)