Dennis Food Factory Oy (kantaja) väitti Apetit Ruoka Oy:n (vastaaja) loukanneen kantajan rekisteröityä tavaramerkkiä nro 212420 DENNIS PIZZA (rekisteröity luokalle 30 sisältäen leivonnaiset ml. pizzat). Toissijaisesti loukkausväite koski vakiintuneiksi väitettyjä tavaramerkkejä Dennis ja Food Factory Dennis. Kantajan merkit olivat käytössä pizzaravintoloiden, ravintolapizzojen ja einespizzojen tunnusmerkkeinä. Vastaaja oli markkinoinut pakastepizzoja merkillä Papa Dennis Rafkin. Kantaja esitti vastaajan käyttämän tunnuksen aiheuttavan sekaannusvaaran kantajan merkkien kanssa. Toissijaisesti kantaja vetosi sopimattomaan menettelyyn elinkeinotoiminnassa. Kantaja vaati loukkaavan menettelyn kieltämistä sekä hyvitystä ja vahingonkorvausta tavaramerkkiloukkauksesta.
MAO arvioi merkkien DENNIS PIZZA ja Papa Dennis Rafkin välistä sekaannusvaaraa todeten, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arviointi tulee kohdistaa merkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan, johon sisältyvät kaikki merkitykselliset seikat. On arvioitava, viittaavatko kokonaisvaikutelmat merkeillä varustettujen tuotteiden yhteiseen kaupalliseen alkuperään. MAO totesi merkkien tarkoittamien tavaroiden olevan tässä tapauksessa samankaltaisia, sillä ne sisältyvät samaan tavaraluokkaan ja voivat kilpailla keskenään. Kohderyhmänä on kohtuullisen tarkkaavainen keskivertokuluttaja.
Tunnusmerkkien vertailun osalta MAO katsoi, että tavaramerkin DENNIS PIZZA alkuosa dennis oli erottamiskykyinen ja hallitseva osa tavaramerkkiä, kun taas pizza oli yksinomaan kuvaileva. Papa Dennis Rafkin -tunnus puolestaan oli erottamiskykyinen kaikilta sanaosiltaan, mutta siihen liittyvät kuvio-osat olivat erottamiskyvyttömiä. Merkin hallitseva osa oli tyylitellysti muita isommalla kirjoitetta sana dennis. Molemmissa merkeissä oli siis sama hallitseva osa dennis, joten ne olivat ulkoasultaan samankaltaisia. Lausuntatapoja ja merkityssisältöä pidettiin vähäisissä määrin samankaltaisina. Valmispizzojen ostotilanteet huomioon ottaen MAO painotti merkkien ulkoasujen samankaltaisuutta. Sen ja merkkien kattamien tavaroiden samankaltaisuuden perusteella markkinaoikeus katsoi, että sekaannusvaara oli olemassa.
MAO vahvisti vastaajan loukanneen kantajan tavaramerkkioikeutta ja kielsi vastaajaa jatkamasta tai toistamasta loukkaavaa menettelyä. MAO arvioi kohtuullisen hyvityksen määrän tavanomaisen käyttökorvauksen perusteella. Kohtuulliseksi hyvitykseksi katsottiin kolme prosenttia loukkaavien tuotteiden verottomasta myyntihinnasta, tässä tapauksessa 60.000 euroa. MAO eväsi vahingonkorvauksen saamatta jääneestä voitosta, sillä sen määrästä ei ollut esitetty hyväksyttävää näyttöä. Sen sijaan markkinaoikeus piti todennäköisenä loukatun tavaramerkin erottamiskyvyn ja goodwill-arvon heikentymistä, mihin perustuvan vahingonkorvauksen määrän se arvioi 20.000 euroksi. Vastaaja velvoitettiin osaksi korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut, sillä kanteen keskeisin osa oli ratkaistu kantajan hyväksi, vaikka osa vaatimuksista oli jäänyt näyttämättä. Oikeudenkäyntikulujen korvaussummaksi tuli 40.000 euroa.
Toinen kantaja, Pizzeria Dennis Oy, vaati MAO:a vahvistamaan vastaajan käyttäneen sopimattomasti hyväkseen sen vakiintuneiden tavaramerkkien Dennis ja Ristorante Dennis mainetta ja tunnettuutta. MAO katsoi, etteivät mainitut tunnusmerkit olleet asianomaisissa kuluttajapiireissä sillä tavoin vakiintuneet Pizzeria Dennis Oy:n erityisiksi tunnuksiksi, että vastaaja olisi käyttänyt hyväksi niihin liittyvää mainetta ja tunnettuutta. MAO katsoi merkkien käytön olleen lähinnä paikallista. Pizzeria Dennis Oy:n vaatimukset hylättiin ja se velvoitettiin korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut täysimääräisinä 7.950 eurolla.
(JR)