Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) oli myöntänyt patentin nro FI 123075 Valmet AB:lle (valittaja). Andritz Oy (väitteentekijä) oli tehnyt väitteen patenttia vastaan, ja patentti oli PRH:n päätöksellä kumottu kokonaisuudessaan. Valittaja valitti markkinaoikeuteen (MAO) vaatien PRH:n päätöksen kumoamista ja patentin pysyttämistä voimassa väitekäsittelyn aikana toimitettujen muutettujen patenttivaatimusten mukaisessa muodossa. Valittajan mukaan keksintö erosi olennaisesti tunnetusta tekniikasta ja oli uusi ja keksinnöllinen. Ratkaisu paransi keskeytymättömään hakkeen syöttöön liittyvää tekniikkaa. Lähintä tunnettua tekniikkaa edustava viitejulkaisu D1 ei sisältänyt patentin tarkoittamaa ratkaisua tai johdatellut siihen ilmeisellä tavalla.
Väitteentekijä vetosi viitejulkaisuun D1, josta riitapatentti erosi siinä, että siirtolinjat ja pumput olivat toisistaan riippumattomia. Järjestelyn edut olivat väitteentekijän mukaan alan ammattimiehelle niin ilmeisiä, ettei ratkaisua voitaisi pitää keksinnöllisenä. Ratkaisu erosi lähimmästä tunnetusta tekniikasta myös siinä, että hakesuspensioastian nestekorkeus oli määritelty tarkasti niin, että pumpun syötössä syntyi tarvittava staattinen paine. Tässäkään ei väitteentekijän mukaan ollut mitään keksinnöllistä. PRH lausui, että erilaiset pumppausratkaisut ja niiden edut kuuluivat alan ammattimiehen yleistietoon.
MAO vahvisti, että pumppujen erilaisiin järjestelyihin liittyvät edut kuuluivat alan ammattimiehen yleistietoon. Kun pumput kytketään rinnakkain, voivat pumpuista lähtevät siirtolinjat yhdistyä tai olla loppuun saakka erillisiä. Nämä vaihtoehdot olivat alan ammattimiehelle ilmeisiä eikä jommankumman valitseminen ollut keksinnöllistä.
Nestepinnan määrityksestä MAO totesi, että viitejulkaisussa ei ollut esitettyä siihen liittyviä määritteitä kuten ei myöskään muita yksityiskohtia liittyen käytettävän pumpun ominaisuuksiin. Käyttötilanteeseen sopivan pumpun valinta kuului ammattimiehen yleistiedon piiriin. Pumpun imuteho riippui imupuolella vallitsevasta paineesta, jota voitiin säätää nestepinnan korkeuden avulla. Nestepinnan korkeus tarkoitti käytännössä vain pumpun ominaisuutta, jonka avulla alan ammattimies valitsisi ja säätäisi sopivan pumpun. Näin ollen pinnan asettamista tietylle tasolle ei ollut pidettävä keksinnöllisenä.
MAO totesi myös, ettei pelkällä pinnankorkeuden määrittelemisellä ollut sellaista teknistä vaikutusta, joka vaikuttaisi keksinnöllisyyteen. Myös mekanismi, jolla pinnankorkeutta säädettiin, oli tavanomainen säätömenettely. Ratkaisu ei kokonaisuudessaan eronnut olennaisesti siitä, mikä oli tullut tunnetuksi, eikä siten ollut keksinnöllinen.
MAO hylkäsi valituksen.
(JR)