Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) oli rekisteröinyt EH-Muovi Oy:lle (hakija) hyödyllisyysmallin nro 9968, joka koski asennusrenkaan ja poistoputken välistä kiinnitysjärjestelyä. SK Tuote Oy (valittaja) vaati rekisteröinnin mitätöintiä. PRH oli pysyttänyt hyödyllisyysmallin rekisteröinnin. Valittaja valitti markkinaoikeuteen (MAO) ja vaati PRH:n päätöksen kumoamista ja hyödyllisyysmallin julistamista mitättömäksi sillä perusteella, että keksintö oli tullut julkiseksi ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää. Valittaja oli itse valmistanut itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaista keksintöä, jota oli myyty ja toimitettu jo ennen hakemuspäivää. Lisäksi suojavaatimusten mukaisen asennusrenkaan koekappale oli ollut säilössä valittajan yhteistyökumppanin tiloissa ilman salassapitovelvoitetta.
Hakija kiisti keksinnön julkiseksi tulon ja vaati valituksen hylkäämistä. Se huomautti, ettei valittaja ollut näyttänyt keksinnön toimituksen tapahtuneen ennen hakemuspäivää, vaikka tilaus olisi tätä ennen tehty. Lisäksi tilaus olisi joka tapauksessa toimitettu vain välittäjälle, ei loppukäyttäjälle. Hakija kyseenalaisti myös yhteistyökumppanin tiloissa vallinneet olosuhteet, joissa keksintö olisi tullut julkiseksi, ja kiisti pelkän asennusrenkaan näkemisen vaikuttavan keksinnön uutuuteen kokonaisuutena. PRH yhtyi hakijan perusteluihin.
MAO totesi, että hyödyllisyysmallin uutuuden arvioinnissa oli otettava huomioon myös patentteja koskevat säännökset ja oikeuskäytäntö. Valittajan väitettyjen myyntien ja toimitusten osalta MAO katsoi, ettei valittaja ollut riittävällä tarkkuudella näyttänyt ajankohtaa, jolloin tuotteet oli luovutettu välittäjälle, tai kenelle ja minkälaisia määriä ns. varastomyyntejä oli tehty. Näin ollen ei ollut näytetty, että keksintö olisi myyntien johdosta tullut julkiseksi ennen hakemuspäivää.
Yhteistyökumppanin johdon salassapitovelvoitteen puutteesta MAO lausui, että oikeuskirjallisuuden mukaan salassapitosopimuksen voidaan katsoa syntyneen myös konkludenttisesti tai liikesuhteen perusteella. Todistelun mukaan valittajan ja yhteistyökumppanin välillä ei ollut ollut nimenomaista salassapitovelvoitetta. MAO kuitenkin katsoi liikesuhteen luonteen olleen sellainen, ettei yhteistyökumppanin johto voisi keskustella sen sisällöstä ulkopuolisten kanssa. Näin ollen uutuus ei ollut poistunut tällä perusteella.
Asennusrenkaan koekappaleiden ja piirustusten säilyttämisestä yhteistyökumppanin tiloissa MAO totesi, että vakiintuneen käytännön ja oikeuskirjallisuuden mukaan uutuus on menetetty, jos yksikin keksinnön ymmärtämään kykenevä on saanut siitä tiedon ilman velvoitetta salassapitoon. Esitetyn näytön perusteella koekappaleita tai piirustuksia ei ollut nimenomaisesti esitelty yhteistyökumppanin tiloissa vierailleille. Vierailijat olivat kuitenkin voineet nähdä asennusrenkaan koekappaleita, sillä niitä ei ollut pyritty pitämään piilossa. MAO kuitenkin katsoi, ettei pelkkien asennusrenkaiden näkeminen ilman poistoputkia antanut keksinnöstä riittävää kuvaa, sillä keksintö koski nimenomaan näiden välistä kiinnitysjärjestelyä. Näin ollen hyödyllisyysmallin kattama kiinnitysjärjestely ei ollut tullut julkiseksi ennen hakemuspäivää valittajan yhteistyökumppanin tiloissa säilyttämisen perusteella.
Asiassa oli jäänyt näyttämättä, että keksintö olisi tullut julkiseksi ennen hakemuspäivää, joten mitättömyysperuste puuttui. MAO hylkäsi valituksen ja velvoitti valittajan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut 32.040,76 eurolla.
(JR)