Asianajotoimisto Laakso Toni Oy (valittaja) oli rekisteröinyt verkkotunnuksen laaksot.fi. Laaksot Oy (vastaaja) vaati verkkotunnuksen peruuttamista ja siirtämistä omiin nimiinsä. Viestintävirasto hyväksyi Laaksot Oy:n vaatimuksen, sillä valittajalla ei ollut verkkotunnuksen rekisteröimisen ajankohtana ollut verkkotunnusta vastaavaa tai sen sisältävää nimeä tai merkkiä.
Valittaja valitti päätöksestä markkinaoikeuteen (MAO) perustellen valitustaan sillä, että verkkotunnus oli vakiintunut sen asiakaskunnan keskuudessa vuodesta 2012 lähtien. Valittajalla ei ollut ollut verkkotunnuksen sisältävää toiminimeä rekisteröinnin ajankohtana, sillä Asianajoliiton säännöt olivat estäneet liiketoiminnan harjoittamisen uudella nimellä sinä aikana, kun valittajan edustaja oli vielä osakkaana toisessa asianajotoimistossa. Verkkotunnus oli rekisteröity etukäteen toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Valittajan mukaan verkkotunnuksen käyttöön oli hyväksyttävä peruste eikä verkkotunnuslaki edellyttänyt, että peruste olisi ollut käsillä jo rekisteröinnin ajankohtana. Lisäksi valittaja vetosi siihen, ettei sen toiminta ollut sekoitettavissa vastaajan toimintaan, sillä yhtiöiden toimialat ja toiminta-alue olivat eri. Tunnuksen menettämisestä aiheutuisi suuria vahinkoja liiketoiminnan keskeytymisen vuoksi.
Viestintävirasto lausui, että hyväksyttävän perusteen arviointi tehtiin tunnuksen hakemishetken perusteella, eikä myöhemmin tapahtuneita muutoksia otettu huomioon. Vastaaja on ollut kaupparekisterissä vuodesta 2004, joten valittaja olisi voinut helposti selvittää kyseessä olevan toisen suojattu nimi. Lisäksi merkitystä oli sillä, että verkkotunnus oli täsmälleen sama kuin vastaajan suojattu nimi.
MAO totesi, ettei verkkotunnuksen peruuttaminen edellytä tunnusmerkkioikeudellista loukkausta, sekoitettavuutta tai vahingoittamistarkoitusta. Tietoyhteiskuntakaaren 166 §:n mukaan hyväksyttävää perustetta toisen suojatun nimen tai tunnuksen sisältävän verkkotunnuksen rekisteröimiseksi arvioidaan hakemusajankohdan perusteella. MAO totesi tämän vastaavan Viestintäviraston käytäntöä eikä tästä tullut poiketa, vaikka verkkotunnuslaissa ei nimenomaisesti mainittu arvioinnin ajankohtaa. MAO totesi myös, että oikeuskäytännön ja –kirjallisuuden mukaan hyväksyttävänä perusteena voi toimia vain verkkotunnuksen liittyminen hakijan suojattuun nimeen tai merkkiin, ei ainoastaan tosiasiallisesti käytössä olleisiin tunnuksiin.
MAO katsoi, että arvio hyväksyttävästä perusteesta oli tehtävä hakemuspäivän perusteella. Tuolloin valittajalla ei ollut ollut rekisteröityä nimeä, josta verkkotunnus olisi voinut johtua. Näin ollen hyväksyttävää perustetta vastaajan suojattua nimeä vastaavan verkkotunnuksen käyttöön ei ollut. MAO hylkäsi valituksen ja velvoitti valittajan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 1.175 eurolla. MAO pysytti voimassa sen 14.2.2017 antaman täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan määräyksen nro 64/17, kunnes ratkaisu olisi lainvoimainen.
Eriävän mielipiteen mukaan oikeudenloukkaus ei ollut tapauksessa sillä tavalla ilmeinen, että Viestintävirastolla olisi ollut toimivalta verkkotunnuksen peruuttamiseen. Hyväksyttävänä perusteena olisi tullut pitää valittajan edustajan nimeä asianajajan ammatin itsenäisyyden ja henkilökohtaisuuden vuoksi.
(JR)