Asian tausta ja osapuolten vaatimukset
Kantajat vaativat, että MAO velvoittaa A:n suorittamaan heille hyvitystä kolmen TV-sarjan jakson sekä yhden elokuvateoksen luvattomasta yleisön saataviin saattamisesta BitTorrent-vertaisverkossa. Kantajilla oli tekijänoikeuksien haltijoiden kanssa tekemiensä lisenssisopimusten nojalla yksinoikeus Black Sails –TV-sarjan välittämiseen yleisölle vertaisverkossa (Crystalis) ja elokuvateoksen A Walk Among the Tombstones yleisön saataville saattamiseen Suomessa (Scanbox). Kantajat väittivät A:n loukanneen heidän yksinoikeuksiaan välittämällä teoksia vertaisverkossa siten, että rajoittamattomalla yleisöllä on ollut mahdollisuus saada teosten suojaamattomat kappaleet itselleen.
A vaati kanteen jättämistä tutkimatta ja väitti, että kantajat olivat kanteenmuutoskiellon vastaisesti muuttaneet kannettaan perustamalla sen ensin teosten luvattomaan jakamiseen ja myöhemmin yleisön saataviin saattamiseen. A väitti myös, ettei heillä ollut asialegitimaatiota asiassa, vaan se kuului teosten oikeudenhaltijoille. Toissijaisesti A vaati kanteen hylkäämistä ja kantajien velvoittamista suorittamaan A:n oikeudenkäyntikulut.
Kantajien asiavaltuus ja kanteen muuttaminen
MAO ratkaisi ensin kysymyksen kantajien asiavaltuudesta. Sen mukaan tekijänoikeus on vapaasti luovutettavissa ja tämä voi tapahtua mm. lisenssin avulla. Vakiintuneen käytännön mukaan vain yksinomaisen lisenssin haltijalla on asiavaltuus suhteessa hänelle lisensoituun tekijänoikeuteen. Crystaliksen ja Starz Entertainment, LLC:n välisestä lisenssisopimuksesta ilmeni MAO:n mukaan, että sillä oli luovutettu rajoitettu yksinoikeus saattaa teoksia yleisön saataviin mm. vertaisverkossa. Crystaliksella oli yksinomaisen lisenssien nojalla asiavaltuus, ja A:n vaatimus kanteen tutkimatta jättämisestä oli hylättävä tältä osin.
Scanboxin ja Exclusive Media Distribution, LLC:n välinen lisenssisopimus koski sen sijaan vain mainitun elokuvateoksen alkuperäistä englanninkielistä versiota jälkiäänitettynä tai tekstitettynä norjan-, ruotsin-, tanskan- tai suomenkielellä. Kun Scanboxin hyvitysvaatimus koski vertaisverkossa levitettyä jälkiäänittämätöntä ja tekstittämätöntä versiota teoksesta, sillä ei ollut oikeutta esittää tekijänoikeuteen perustuvia vaatimuksia sen osalta. MAO jätti kanteen tutkimatta Scanboxin hyvitysvaatimuksen osalta.
MAO:n mukaan kantajien vaatimuksen sanamuodon muuttaminen ei merkinnyt uuden vaatimuksen esittämistä eikä vaatimus sen johdosta muuttunut toiseksi, koska jo haastehakemuksessa kantajat olivat ilmoittaneet vaatimuksen perustuvan vertaisverkon hyväksikäyttöön, mitä he olivat luonnehtineet teosten jakamiseksi, yleisön saataviin saattamiseksi tai yleisölle välittämiseksi. A:n vaatimus kanteen tutkimatta jättämisestä kanteen muuttamisen perusteella hylättiin.
Teosten yleisön saataviin saattaminen
MAO viittasi tekijänoikeuslain esitöihin, joissa todetaan yleisön saataville saattamisen olevan kyseessä silloin, kun tietoverkkoon kytkeytynyt käyttäjä sallii tietokoneensa muistilaitteen sisällön käyttämisen tietoverkon välityksellä muille verkon käyttäjille mm. vertaisverkon tai muun tämän menettelyn mahdollistavan ohjelman avulla. Teoksen välittäjänä on tällöin se, jonka aloitteesta ja vastuulla teos välitetään tietoverkossa tai teos on tietoverkkoon kytketyllä palvelimella yleisön saatavilla.
MAO arvioi ensin, oliko IP-osoitteet, joihin loukkaukset paikantuivat, olleet A:n käytössä loukkausten tapahtuma-aikana. Koska A:n mukaan todisteet IP-osoitteiden kautta kulkeneesta vertaisverkon tietoliikenteestä sisälsivät ristiriitaista tietoa, tuli MAO:n arvioida niiden paikkansapitävyyttä. Kantaja oli valvonut BitTorrent-teknologialla tapahtuvaa teosten jakamista asiantuntijayhtiö Excipion avulla, joka oli tehnyt koelatauksia A:n väitetystä IP-osoitteesta varmistaen, että se oli sallinut teosten jakamisen. Käsityksensä suoritetun valvonnan teknisestä virheettömyydestä ja sen paikkansapitävyydestä olivat esittäneet asiantuntijat B ja C. Todistajana kuultiin lisäksi valvonnan suorittamiseen käytetyn ohjelman luojaa ja ylläpitäjää MP:tä, jonka mukaan eroavaisuudet todisteissa johtuivat siitä, että järjestelmässä oli ollut tuolloin käynnissä tiedonsiirto. MAO katsoi, että kantaja on esittänyt uskottavan näytön A:n IP-osoitteen tietoliikenteen paikkansapitävyydestä. Asiantuntijalausunnoissa oli avattu A:n IP-osoitteesta jaettujen tiedostojen mediasisällöt ja todettu, että ne sisälsivät mm. Black Sails –TV-sarjan jaksoja.
Kantaja väitti A:n käyttäneen useita eri IP-osoitteita ladatessaan ja jakaessaan tiedostoja vertaisverkossa. Väite perustui siihen, että IP-osoitteiden kautta kulkenut BitTorrent-liikenne oli ollut sisällöltään samantyyppistä ja teleoperaattori oli vahvistanut kahden IP-osoitteen olleen A:n internetliittymän käytössä. MAO arvioi NARS-ohjelmalla kerättyjä lokitietoja IP-osoitteista ja katsoi selvitetyksi, että ne ovat olleet A:n internetliittymän käytössä. Teokset oli saatettu yleisön saataviin A:n internetliittymää käyttäen, mutta MAO:n mukaan oli vielä arvioitava, oliko A itse ladannut ja edelleen välittänyt kyseisiä teoksia yleisön saataviin.
A oli myöntänyt, että lokitiedoissa verkkoon liittyneiksi merkityt koodeilla nimetyt laitteet ovat olleet sen laitteita. MAO katsoi selvitetyksi, että A:n langattomassa verkossa oli käytetty A:n Zyxel NSA-220 verkkokiintolevyä ja että siihen on ollut asennettavissa loukkaukseen käytetty Transmission 2.82 BitTorrent-ohjelma.
Kantajan mukaan A:n langaton verkko oli suljettu eikä sen ulkopuolinen käyttäminen ollut mahdollista. A:n väitti verkon olevan avoin, eli kuka tahansa sen kantavuusalueella oli voinut käyttää internetiä verkon kautta. Kantaja vetosi siihen, että IP-osoitteet olivat vaihtuneet samaan aikaan, kun A oli vaihtanut reitittimensä toisen merkkiseen reitittimeen, eikä ulkopuolinen käyttäjä olisi heti vaihdon jälkeen tai jo sen aikana osannut liittyä uuteen reitittimeen ja jatkaa BitTorrent –tietoliikennettä samanlaisena.
MAO totesi, että kantajien suorittamat langattomia verkkoja koskevat mittaukset, joissa ei havaittu A:n käytössä olleen avointa langatonta verkkoa, oli suoritettu viisi kuukautta väitettyjen loukkausten jälkeen. Todistaja J-PR:n kertoman mukaan hänen poikansa oli käyttänyt A:lla vieraillessaan tämän langatonta verkkoa ilman, että A olisi antanut pojalle verkon salasanaa. A oli antanut pojalle salasanan verkon käytön yhteydessä vasta noin vuoden päästä väitettyjen loukkausten jälkeen. Näyttöä arvioituaan MAO totesi, ettei A:n langattoman verkon ollut näytetty olleen loukkausten tapahtuma-aikana suljettu. Sen kantama oli ollut kyseisenä aikana jopa 300 metriä, joten A:n lisäksi verkkoa ovat voineet käyttää muutkin.
A oli lisäksi toimittanut hänen käytössään olleita laitteita asiantuntijalle tutkittavaksi. Tutkimuksista ei ollut ilmennyt, että laitteilla olisi ladattu ja jaettu kyseisiä teoksia vertaisverkossa tai että niillä olisi ollut asennettuna tähän soveltuva ohjelma. A oli myös antanut kantajalle mahdollisuuden tutkia hänen laitteitaan, mutta kantaja ei ollut sitä tehnyt. MAO katsoi, ettei kantaja ole näyttänyt, että A:n verkkokiintolevyillä tai muilla laitteilla olisi käytetty Transmission 2.82 -ohjelmaa tai että niillä olisi ollut jälkiä kantajan teoksista.
Lopuksi MAO viittasi OK:n näytön arviointia ja todistustaakkaa koskeviin säännöksiin ja totesi, ettei kantaja ollut esittänyt uskottavaa näyttöä siitä, että A itse olisi ladannut kyseisiä teoksia ja saattanut niitä edelleen yleisön saataviin vertaisverkossa. MAO hylkäsi kanteen Crystaliksen osalta ja velvoitti kantajat yhteisvastuullisesti korvamaan A:n oikeudenkäyntikulut.
(MT)