A ja B olivat ammattivalokuvaajia, jotka olivat ottaneet useissa eri yhteyksissä vuosina 2011-2015 valokuvia Lumon Oy:lle. A:n ja B:n mukaan he olivat sopimuksella antaneet Lumon Oy:lle rajoitetut käyttöoikeudet valokuviinsa. Kantajien mukaan sopimukseen ei sisältynyt oikeutta luovuttaa kuvia edelleen ja vain Lumon Oy:llä oli oikeus käyttää kuvia. Lumon Oy oli kuitenkin antanut kuvia sen konserniin kuuluvien yritysten käyttöön. Kuvia oli käytetty vastaajan ulkomaisten konserniyhtiöiden verkkosivuilla. Lisäksi kuvia oli myös käytetty vastaajan tytäryhtiö Visor Oy:n mainonnassa. Kantajat katsoivat Lumon Oy:n rikkoneen heidän tekijänoikeuslain 49 a §:n takaamia oikeuksiaan ja vaativat tekijänoikeuslain 57 §:n mukaisia hyvityksiä ja toissijaisesti korvausta tekijänoikeuslain 29 §:n perusteella.
MAO totesi, että asiassa oli ensisijaisesti arvioitava sitä, mitä riidanalaisten valokuvien käyttöoikeudesta oli sovittu ja oliko Lumon Oy loukannut kantajien tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaista valokuvaajan oikeutta luovuttamalla käyttöoikeuden kuviin sen tytäryhtiöille tai käyttämällä kuvia kansainvälisessä markkinoinnissa. Tämän jälkeen tuli arvioida mahdollisia hyvityksiä tai korvauksia.
Todisteiden pohjalta MAO totesi ensinnäkin, että A ja B ovat tehneet sopimuksen vain Lumon Oy:n kanssa. Kuultavien ja todistajien puheiden pohjalta oli miltei yksimielisen selvää, että kuvien kansainvälisestä käytöstä, maantieteellisistä käyttörajoituksista tai Lumon-konsernin ja konserniyhtiön markkinoinnissa ei oltu keskusteltu. MAO katsoi, että sopimusta tulee arvioida yhteisen sopimustahdon perusteella ja yksipuolisilla käsityksillä sopimuksen sisällöstä tai oikeudellisesta merkityksestä ei ole ratkaisevan tärkeää. Lisäksi MAO arvioi, että kumpikaan osapuoli ei ollut sillä tavalla heikommassa asemassa sopimusta solmittaessa, että sille tulisi antaa arvioinnissa merkitystä. Vaikka alalla vallitsevat käytännöt ja vakioehdot sekä tahdonvaltaiset säännökset voitaisiin ottaa arvioinnissa huomioon, MAO katsoi, etteivät kantajat olleet osoittaneet alalla vallitsevan sellaisia vakioehtoja tai käytäntöjä, joita tulisi soveltaa tähän tapaukseen. MAO totesi, että käyttöoikeudesta sopimatta jättäminen ei voi tarkoittaa automaattisesti sitä, että käyttöoikeuksien laajuutta voitaisiin tulkita rajoitetuksi. Näin ollen MAO arvioi, että valokuvien kansainvälinen markkinointikäyttö on osa sopimuksen mukaista ensikäyttöä eikä käyttöoikeutta voida katsoa maantieteellisesti rajoitetuksi.
Valokuvia oli käytetty Lumon Oy:n verkkosivuilla ja yrityksen kansainvälisten tytäryhtiöiden sivuilla, jotka markkinatoimisto räätälöi suomenkielisen sivuston pohjalta. MAO katsoi, ettei tämän perusteella voida katsoa, että Lumon Oy olisi luovuttanut valokuvien käyttöoikeuden kansainvälisille tytäryhtiöilleen. MAO kuitenkin arvioi, että Visor Oy oli muihin tytäryhtiöihin verrattuna itsenäisempi ja että sillä oli erilaiset omat verkkosivut. Visor Oy oli käyttänyt sivustollaan ja markkinointiesitteissään valokuvia, jotka se oli saanut Lumon Oy:ltä. MAO katsoi, että käyttöoikeuden ei ollut näytetty perustuvan hiljaiseen hyväksyntään, vaan Lumon Oy oli luovuttanut valokuvien käyttöoikeuden Visor Oy:lle ja tämä oli loukannut valokuvaajien oikeutta.
Hyvitysten arvioinnin osalta tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaan joka vastoin tätä lakia käyttää teosta, on velvollinen suorittamaan tekijälle kohtuullisen korvauksen. KKO:n ratkaisukäytännön mukaan tekijänoikeuslain 28 §:n edelleenluovutuskiellon rikkomisesta ei seuraa lain 57 §:n mukaista hyvitysvastuuta (KKO 2011:92 [kohta 15]). Näin ollen MAO katsoi, että vaatimus hyvityksestä oli hylättävä. Myöskin lain 29 §:n mukaiselle sovittelulle ja kohtuullistamiselle ei ollut MAO:n mielestä perusteita, koska osapuolet olivat suunnilleen tasavahvoja toimijoita sopimuksen suhteen eikä käyttöoikeuden laajuudesta sopimatta jättämistä voinut pitää sellaisella tavalla hyvän tavan vastaisena, että se puoltaisi sovittelua.
MAO katsoi, että Lumon Oy on loukannut A:n ja B:n tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaista oikeutta luovuttamalla valokuvien käyttöoikeuden Visor Oy:lle. Muilta osin MAO hylkäsi kanteen. MAO velvoitti A:n ja B:n korvaamaan Lumon Oy:n oikeudenkäyntikulut ja palkkion. MAO katsoi Lumon Oy:n olevan oikeutettu saamaan täyden korvauksen kuluistaan, koska sillä väitteellä, jonka Lumon Oy oli hävinnyt, oli kokonaisuuden kannalta vain vähäinen merkitys.
(NH)